Festarikesä 2014

Kesään kuuluu tietysti paljon hyvää musiikkia, hyviä levyostoksia, mutta myös elävää live-musiikkia, eri artisteja sekä bändejä.  Näin on ainakin minulla, enkä varmasti ole ainoa-festareilla kun tunnetusti kävijöitä riittää. Tänä vuonna ostin liput kahteen enemmän tai vähemmän isoille festareille. Ensimmäisenä Suomipop-Festivaali 12.7 ja toinen on Pori jazz 17.7.
Suomipop-festarit järjestettiin jo edellisten vuosien tapaan Jyväskylässä. Suomipop on siitä mukava kaupunkifestivaali, että se soveltuu kaikenikäisille musiikin ystäville. Hyvä puolia tuossa kaupunkitapahtumassa on myös se alueen koko, joka ei ole Ruissalon luokkaa vaan paljon pienempi. Liikkuminenkin on kaikille helpompaa, kun ei tarvitse seistä jatkuvasti ruuhkassa tai hitaasti etenevissä jonoissa. Kaikinpuolin erittäin hyvin järjestelty festivaalialue. Lauantai 12.7-sitä päivää olin odottanut alkuvuodesta lähtien ja kun tein varmistavan päätöksen lähteä Jyväskylään Suomipoppiin, ostin liput ja sitten saikin luvan kanssa odottaa. Aina jossain vaiheessa odotus palkitaan ja niin tietysti tässäkin.

Ensinnäkin kaikki päivän aikana esiintyvät artistit ja bändit olivat minun mieleen.
Päivän ohjelmassa olivat muun muassa Pariisin Kevät, Jukka Poika, Apulanta ja Eppu Normaali.
Juhlat Lutakonaukiolla lauantaina avasi Pariisin Kevät, jonka keikkaa olin odottanut kovasti ja kyllä se oli hyvä keikka, täytti ne ennakko-odotukset. Voin uskoa, että festivaalipäivän avaaminen on haastavaa, mutta siitä huolimatta säröiset sähkökitarat soivat upeasti kaijutettuina ja Arto Tuunela veti tyylillään komeasti korkealta ja kovaa. Varsinkin bändin uusimman, Jossain on tie ulos (2013)
levyn kappaleita livenä odotin paljon ja niitä kuultiin. Uuden materiaalin lisäksi bändi soitti tietysti tunnetuimmat hittinsä kuten Tämän kylän poikii, Kesäyö ja Pikku huopalahti. Viimeksi mainittu oli radiohitti bändin alkuaikoina. Alunperin Pariisin Kevät piti olla bändi, joka ei keikkaile koskaan, mutta suuren suosion myötä toisin kävi. Hyvä, että keikkailee tällainen Indie/Pop-bändi ansaitsee tulla kuuluksi myös livenä.
Toinen keikka jota kovasti odotin ja halusin nähdä on Jukka Poika. Keikka alkaa varoittamatta, kun Sound Explosion-band alkaa soittaa tuttuja hittejä potpurina ja aikansa soiteltuaan lavan edusta täyttyy äärirajoille asti. Tuo aika, jonka odotimme Jukka Poikaa lavalle oli oikeasti ehkä 10 minuuttia, mutta se tuntui vielä pidemmältä. Vihdoin hän astelee lavalle ja keikka  voi alkaa kappaleella Kylmästä lämpimään. Yleisö on heti täysillä mukana ja rento reggaemusiikki täyttää alueen, aurinko paistaa ja tunnelma on hyvä. Jukka Poika esitti keikalla kaikki isot hitit. Esimerkiksi Silkkii, Älä tyri nyt ja Siideribissis. Myös uusi Brand New Ihanuus kuultiin, olisin kuitenkin halunnut kuulla yhden Vain Elämää- ohjelman viime kauden Jukka Pojan vedoista. Tällainen biisi olisi voinut olla vaikka  Maaritin Jäätelökesä , josta Jukka Poika teki oman reggae-version.  Siinä olisi ollut täydellistä tasoa oleva lopetus keikalle. Ei silti huono ollenkaan. Lauantai iltana esiintyi vielä Kolmas Nainen, joka soitti kaikki hitit, mutta pari uutta kappalettakin oli mahtunut mukaan settiin. - Pauli Hanhiniemi, hauska mies!
Päivän päätteeksi soittaa oman keikkansa vielä Eppu Normaali, bändi, jonka fani olen ollut lapsesta asti. Hyvin he soittivat, tottakai. Hittejä kuultiin ja niitä vähemmän tunnettuja, niitä oli ehkä pari liikaa. Martti Syrjä hyppi lavalla paljon. Vaan kyllä Eput on hyviä. - Eput on rautaa!
Kaikinpuolin hieno päivä Jyväskylässä Suomipop-Festivaaleilla.

Pariisin Kevät : Pikku Huopalahti

Jukka Poika : Viestii

Eppu Normaali : Vuonna 85

Pori Jazziin ostin liput hyvissä ajoin jo alkuvuodesta maaliskuussa. Heti kun sain tiedon, että Bob Dylan on torstain 17.7 konsertti päivän pääesiintyjä, niin se päätös oli tehty. Nyt tai ei koskaan on mahdollisuus nähdä Bob Dylan, tämä tilaisuus on ainutkertainen ja se ei toistu. Siitä se alkoi pitkä jatsien odotus. Sitten vihdoin lähdimme Poriin. Ennakko-odotukset Dylanin keikkaa kohti olivat suuret, mutta kyllä olen hieman pettynyt. Esimerkiksi herra ei muuten lainkaan tervehtinyt yleisöä tai spiikannut kappaleiden väliin mitään. Myöskään Dylanille ominaista kitaraa hän ei soittanut, huuliharppua kuultiin vain vähän muutamassa kappaleessa. Suurimman osan keikasta Bob soitti flyygeliä ja istui. Odotin paljon niitä suuria Dylan- klassikoita kuten vaikka Like a Rolling Stones, Blowin in the Wind sekä Mr. Tambourine Man. Minulle kyllä riitti pelkästään se, että näin Bob Dylanin, mutta silti kappalevalinnat keikkasetissä olisivat voineet olla vähän paremmat. Edes encoressa joku tunnettu hitti, vaan ei. Keikkaa voisi kuvailla kolmella sanalla: ne ovat tympeä, eleetön ja jäykkä.
Keikalla oli tiukat käytössäännöt. Ei saanut ottaa kuvia, ei videota. Myös kamerakännykät kuuluivat tähän osastoon. Kaikki kuvaaminen oli kielletty. Aikataulun mukaan keikan piti alkaa kello 22:00. Herra Zimmerman antoi odottaa itseään kaksikymmentä minuuttia. Tästä keikasta jäi kuitenkin hyvä fiilis! Minä näin Bob Dylanin. Onhan se merkittävä ja legendaarinen artisti, Folk ja Rockmusiikin ikoni. Dylanin merkitys populaarikulttuurissa on huomattava. 1960-luvulla uransa aloittanut Bob Dylan on tehnyt hienoa musiikkia ja klassikkokappaleiden määrä on päätähuimaava. Ei se silti ollut paras keikka, jonka olen nähnyt tai tulen näkemään. Tämä keikan tulen joka tapauksessa muistamaan vielä pitkään.

Toinen 1960-luvulla uransa aloittanut laulajalegenda Kirjurinluodossa torstaina päälavalla oli Bettye Lavette. Tämä soul laulajatar veti kyllä hienon keikan. Jos pitäisi laittaa torstain konsertit paremmuus järjestykseen niin tämä on ehdottomasti kolmen parhaan joukossa. Vahva soul-ääni, jossa eri sävyjä ja paljon syvyyttä. Hienoa, tätä on soul/blues musiikki parhaillaan. Vahvaa ja sielukasta.
Tämä oli oikeasti hyvä, pidin kovasti. Iltapäivällä  konsertit Kirjurinluodossa avasi Herd & Aili Ikonen nurmilavalla. Tämä kokoonpano soitti perinteistä suomalaista iskelmää enimmäkseen 50- 60- luvulta. Muun muassa Laila Kinnusen tunnetuksi tekemiä sävelmiä. Yhtye Herd solistina Aili Ikonen ovat julkaisseet levynkin tällä samalla teemalla suomalaista iskelmää jazz-sovituksilla. Levy kantaa nimeä Jazzbasilli. (2013) Itse pidän tästä levystä ja olen paljon kuunnellut, siksi odotin keikkaakin.
Herd & Aili Ikonen = Jotain tuttua, mutta silti uutta. Illalla esiintyi myös Susanne Vega , jonka fani en varsinaisesti ole, mutta on hän kuitenkin hieno artisti ja esiintyjä. Keikalla kuultiin hittejä ja lisäksi uudempaa tuotantoa, hyvää musiikkia. Torstain osalta juhlat päättyvät puolenyön aikaan, kun nurmilavalle nousee Tuomari Nurmio eli Dumari & Spuget ja Blosarit. Tuttuja rock-klassikoita vuosien varrelta, uusina versioina. Dumari soittaa laatikkokitaraansa.   - Räkäistä keskikalja jatsia!
Hieno päivä Porissa Jazzeilla, Kirjurinluodolla.

   Bob Dylan : One More Cup Of Coffee (Youtube)

  Bettye LaVette : Dirty Old Town

 Susanne Vega : Luka


Kävin vähän aikaa sitten Tampereella katsomassa paikallisia Levykauppoja/Divareita ja penkomassa levyjä. Teinkin ihan hyviä ostoksia järkihintaan. Huomasin käytännössä sen että miten pienelläkin rahalla voi saada paljon. Mikä sitten on iso ja mikä pieni raha? - Se riippuu keneltä kysyy. Tämän pienellä rahalla paljon olen huomannut varsinkin silloin kun ostan vinyyleitä kirpputorilta, se on edullista. Tampereella kävin levykauppa Äx:ssä, Swamp Music storessa ja Sammakka - popissa. On harvinaista että uusia levykauppoja avataan näinä suoratoistopalveluiden vallan aikoina. Tampereelle niitä uusia levykauppoja on kuitenkin tullut viime vuosina useampi kuin yksi. Tottakai se on hieno asia. On niitä ikäviäkin uutisia totuttu enemmän tai vähemmän kuulemaan, siis uutisia levykauppojen lopettamisesta. Uskon että jos levyliike on erikoistunut johonkin tiettyyn musiikki tyyliin silloin se olisi ihan voittoisaakin. Tai sitten liike, joka myy vain vinyyleita uusia ja käytettyjä. Se on varmasti menestyvä liike, tällainen on esimerkiksi Tampereella vaikuttava levykauppa Sammakka- pop. Pelkkiä vinyyleitä! Ostin tampereelta siis nimenomaan vinyyleitä, koska niillä nyt sattuu olemaan keräilyarvoa ja arvoa muutenkin. Vaikka verrattuna cd-levyyn, jolla sitä arvoa ei juurikaan ole. Kaikkiaan levyjä kotiin viemisiksi kertyi seuraasti. Neljä lp-levyä ja kolme single-levyä. Olisi ollut enemmänkin, mutta johonkin se raja täytyy aina asettaa. Kaikkien levyjen kunto oli hyvä vg.
Sattumalta löysin Love Recordsin julkaisun "Juice & Mikko" vuodelta 1975 ja vieläpä 1.-painos. Toinen levy on Topi Sorsakosken soolodebyytti levy vuoden 1985- painos. Ei taida uusintajulkaisuna tätä ollakkaan. No, joka täpauksessa näitä levyjä ei joka päivä vastaan tulekaan. Silloin kun on tilaisuus siihen pitää tarttua. Uusi levy, jonka ostin on Hustle Fuzzin Hustle Time, tämäkin vinyylinä. Se on ihan uusi julkaisu juuri ilmestynyt. Bändi Hustle Fuzz soittaa hyvin energistä "Kotibile jazzia".
Itse olen levyn jo pari kertaa kuunnellut, ja kyllä se paranee koko ajan. On tällä hetkellä yksi suosikki levyistä. Suosittelen!


 -Jones-

Kesä on täällä taas! (Nyt Kolisee)

Nyt kolisee! Nimittäin keväällä julkaistiin levy, joka ei ole mikä tahansa pitkäsoitto.
Vaan se on suomiräppäreiden hatunnosto J.Karjalaiselle suurella kunnioituksella. Tällä levyllä pääosassa ovat J.Karjalaisen ET OLE YKSIN levyn kappaleet, jotka on hienosti tehty uusiksi.
Suomi räppäreiden suuhun sopiviksi kappalleet on siis käytännössä kirjoitettu uuteen kuosiin, mutta jotain tuttua silti jokaisesta biisistä löytää. Rap versio liikkuu nimellä "Nyt Kolisee" koko levy on oikeastaan mielestäni hyvin itsenäinen teos. Idea lähti kesällä 2013 Palefacen eli Karri Miettisen ja J.Karjalaisen keskustelusta Ruisrockin Rantalavan bäkkärillä. Rankkojen duunipäivien jälkeen lopputulos näki päivänvalon keväällä neljäs päivä huhtikuuta. Tekijätietoja kun katsoo niin kyllä tulee mieleen että ei tämä huono voi olla. Mukana tässä joukossa on muun muassa Stepa, Kube, Asa ja Juno. Ei siis mitään pieniä nimiä, kaikki suomiräpin kärkijoukkoa. Esimerkiksi keväällä julkaistiin levyn ensimmäinen single nimeltään "Miljoona vuotta", joka on versio Meripihkahuone kappaleesta.
Tässä oli taidonnäyte kokkolaliselta Solonen & Kosola freestyle kaksikolta. Täytyy sanoa, että aika nappivalinta singleksi ja vielä radiosoittoa ajatellen. Hyvinhän se Freestyle kulkee kun sen osaa ja nämä jätkät kyllä osaa. Mahtavuutta!
Kokonaisuutena tämä on kyllä hyvin onnistunut, ehjä siisti ja ei yhtään tylsää biisiä. Paljon hienoja biittejä sinkoilee mielen syövereihin tajuntaan. Hyvällä tavalla kaikki kappaleet ovat erilaisia vahvasti reggaepoljentoiset kappaleet rullaava rytmikkäästi ja rennon mukavalla otteella eteenpäin. Ei kuitenkaan unohdeta levyn suomiräp osuutta, jonka tarjoilee muun muassa Asa, Timo Pieni Huijaus, Kevin Tandu ja Toinen Kadunpoika. Tämä levy on minun levysoittimessa kyllä viimeisen kahden kuukauden aikana hyvin viihtynyt.
Jotenkin sen erilaisuus yllätti minut ja monen spotify kuuntelukerran jälkeen päädyin ratkaisuun ostaa se fyysinen äänite. - Tietysti vinyylinä! Se uutuuden viehätys ei ole vieläkään loppunut. Edelleen kuuntelen levyn säännöllisesti läpi aina välillä. Kyllä tämä on ehdottomasti suosikkilevy tällä hetkellä. Oikea kesälevy, jolla on piristävä vaikutus-Hyvä fiilis ja tunnelma.
Tässä on uutta ja tuoretta. - Nyt Kolisee!

Solonen & Kosola : Miljoona Vuotta (Meripihkahuone)

Kevin Tandu & Toinen Kadunpoika : Nykyään näin (Nyt Kolisee)

Toinen levy, jota olen paljon kuunnellut nyt ja varsinkin keväällä ilmestymisen jälkeen on Scandinavian music groupin uusin platta, joka tunnetaan nimellä Terminal 2. Eli hieman erilaista musiikkia Nyt Kolisee levyn vastapainoksi. Muutenkin Terminal 2 on erityinen levy, että sitä saa vinyylinä, mutta myös siitä syystä, että sisältö, se eroaa merkittävästi bändin aiempaan tuotantoon verrattuna.  Edelliset levyt kuten vaikka Näin minä vihellän matkallani (2009) ja Manner (2011)
olivat täynnä enemmän tai vähemmän  kantri folkia sekä akustista sointia. Tämä uusi levy taas on soundiltaan mielenkiintoinen ja täynnä hienoja biisejä oikeastaan kaikki ovat hyviä, ei yhtään huonoa.  Minun suosikkikappale tällä levyllä on "Nuorukainen", siinä on jotain maagillista. Soundi tällä levyllä on jotain 1980- lukua syntikkapoppia. Hieman elektronisempaa soundia. Kuin juuri aiemmilla levyillä. Onko tämä taktinen tyylin muutos vai kokeilu? Jäähyväissoitto menneellä?
Onko tämä uuden aikakauden alku? Sen saamme tietää varmasti lähitulevaisuudessa. No joka tapauksessa uusi Terminal 2 on hyvä ja hyvin se soi! Täytyy vielä mainita, että nyt sunnuntaina 6.7 Ruisrockissa Scandinavian music group veti hienon keikan Rantalavalla. Olin vähän pettynyt, koska
se ei kuulostanut ehjältä kuten levyllä. Tottahan se on, että usein livenä biisit kuulostaa tietysti erilaiselta verrattuna levyllä. Samana päivänä Rantalavalle nousi ruotsalaisbändi First aid kit ja ymmärtääkseni kohtuullisen suosittu ja menestynyt. En ole väärässä.
Minä ajattelen niin, että Scandinavian music groupin suuret tekijät ja tähdet ovat Terhi ja Pauliina Kokkonen sekä Joel Melasniemi. Terminal 2 on oikeasti hyvä levy kokonaisuutena.
SMG ja First aid kit ovat aika samantyylisiä bändejä, mutta kumpi oli ensin?

Scandinavian music group : Nuorukainen

Scandinavian music group : Ei paniikkia

 Uutuusbiisit, joita tällä hetkellä kuuntelen ja kovasti peukutan kuuluvat tietysti minun spotify- soittolistallanikin vahvasti. Esimerkiksi reggae artisti Aurora julkaisi kesäkuussa uuden singlen syksyllä julkaistavalta albumiltaan Se soi on  kappaleen nimi, joka siis julkaistiin ja siitä tuli samalla tavoin jonkun asteen kesähitti kuten jo aiemmin keväällä julkaistu single Eilisen aurinko.
Tämän Auroran biisit ne on niin tuoretta ja uutta tavaraa, hienoa sellaista. Tulee väkisin hyvä fiilis!
Tällä hetkellä kuulostaa raikkaalta ja hyvältä.
Toinen esimerkki on hyvä esimerkki, tätä on oikeasti odotettu nimittäin Hector julkaisi joku aika sitten uuden singlen moneen vuoteen. Tavallinen suomalainen mies on tämä uusi kipale nimeltään.
Sympaattinen ja hauska tämä Hectorin uusi laulu. Kovassa soitossa minulla on tämäkin ollut.
Sitten on vielä Agets & Vesa Haaja, joka julkaisi alkukesästä uutta materiaalia tulevalta pitkäsoitolta.
Laulun nimi on Yksin Sinun. Se on italialaista alkuperää, suomalaiset sanat tähän teki Marko Haavisto. Myös Olavi Uusivirta on kehitellyt jotain uutta, Julkaisi Ikuiset lapset levyltä uuden singlen Ollaanko tämä kesä näin? nimisen biisin. No ei siinä vielä mitään, mutta lisäksi musiikkivideon joka ei ole tavallinen- päinvastoin. Videolla Olavi Uusivirta ja Joel Mäkinen seikkailevat Helsingissä.
Olavi on John Lennon ja Joel Yoko Ono. Tämä rockin ikoninen rakkaustarina on kerrottu monta kertaa, vaan ei koskaan yhtä hauskalla tavalla.

Aurora : Se soi (Youtube)

Hector : Tavallinen suomalainen mies (Youtube)

Olavi Uusivirta : Ollaanko tämä kesä näin? (Youtube)


 Kesäkuussa julkistettiin syksyllä tulevan uuden Vain Elämää kauden-tähtiartistikattaus.
Olen sitä mieltä, että tuosta paremmaksi ei ohjelman artistijoukko enää mene. En silti pidä siitä, että iltapäivälehdet kertovat, mitä kuvauksissa tapahtui tai ylipäänsä. Tarvitseeko niitä kertoa etukäteen? En näe siinä mitään järkeä. Odotan innolla tulevien vuosien Vain Elämää ohjelman artistivalintoja. Ketkä konkarit ja pidemmän uran tehneet laulajat, lauluntekijät lähtevät leikkiin mukaan.
Jos Pepe Willberg, J. Karjalainen ja Hector  saataisiin ohjelmaan joskus, se olisi hienoa. Tulevan kauden jaksoista odotan erityisesti Vesa Matti Loirin päivää.

   -Jones-

Irwin Goodman : Vain elämää (Youtube)

Juice Leskisen parhaat biisit. Top 5!

Juice Leskinen ehti hieman yli 30 vuotta kestäneellä laulaja, lauluntekijä ja muusikon uralla kirjoittaa lukemattoman määrän lauluja. Paitsi itselleen myös muille artisteille. Juicen lauluja ja levyjä kuunnellen voinkin helposti viettää pitkänkin tovin. Olen usein miettinyt että jos pitäisi valita Juicen itse levyttämistä lauluista parhaat niin mitkä ne olisivat. Ajattelin, että äkkiä valitsen nämä  viisi parasta biisiä, mutta tehtävä olikin yllättävän vaikea.  Tässä kuitenkin lopputulos.

Mielestäni 5 parasta Juicen biisiä.



1. Risainen elämä 

Yksinkertaisesti paras Juicen biisi. Hienot lyriikat ja kasvaa kappaleen alusta loppuun.
Sen neroutta on vaikea selittää. Kun itselläni menee huonosti  tai on muuten vaikea tilanne olen silloin aina kuunnellut tämän, tietysti täysillä. Se on risainen elämä joskus, mutta musiikki antaa minulle voimaa ja taas jaksaa eteenpäin. Kyllä Risainen elämä on hyvä ykkönen.


2. Klovni heittää veivin

Laulu kertoo tarkasti juuri sen muusikkoelämän toisen puolen. Rankka työ vaati rankat huvit.
Juice kirjoitti tämän laulun vain hieman  yli 20-vuotiaana ja osoitti suurta lahjakkuutta. Näin jälkeenpäin voisi helposti ajatella, että Juice laulaisi tässä jäähyväislaulun tällä kappaleella ja niin itse asiassa kävikin. Juice lauloi kohtalonsa etukäteen. "Tapoin toisten aikaa, minut tappaa aika toisten." Jo pelkkä alku lause riittää. Se yksin todistaa lahjakkuutta ja kertoo totuuden. Viisaita sanoja laulussa. Kyllä siinä jotain täytyy olla, jos jään miettimään laulun sanoja.


3. Pyhä toimitus

Kaunis kappale ja nerokkaat sanat, hienoa riimittelyä. Oikeaa runoutta ja syvää pohdiskelua.
Hyvä soundi ja kappaleen urkusoundi säilyy tässä hienosti alusta loppuun.


4. Musta aurinko nousee

Hieno kappale. Alussa komea kitara soolo. Musta aurinko nousee ja kertosäkeen  kohdalla hienoa kuorolaulua. Urut soittavat ja kantavat esityksen hienosti korkealle. Juice laulaa , kaikki toimii.
Tämä on just niitä Juice- biisejä, jonka kaikki kyllä tietää. Se soundi ei vaan ole tästä maailmasta!
Yksi tärkeimpiä Leskisen laajasta tuotannosta itselleni. Muistan, kun olen kuullut ensimmäisiä kertoja.


5. 3.30

Joo se on tämän biisin nimi! Pelkistettyä akustista musiikkia. Pianolla ja akustisella kitaralla soitettu.
Kappaleen keskivaiheilla lyhyt kitara soolo. "Tänään liikenteessä kuolee jonkun teräsvartalo. Vieläkö meillä on kaljaa." Kaikki tämä kaksi ja puoli minuuttia kestävä laulu. Se on kaunis hetki. Itselleni hyvin tärkeä, mutta lyhyestä virsi kaunis.


Ostin vähän aikaa sitten Juice Leskisen kaikki singlet boxin. Tästä inspiroituneena kehittelin ajatusta kirjoittaa jonkun artistin parhaat biisit listan. Juice-boxi ei ollut turha ostos, on todella rentouttavaa kuunnnella hyvää suomalaista musiikkia. Varsinkin tässä tapauksessa Juicen tuotannon vuodet 1974-1977 ja 1985-1990 ovat todella timanttista ja Juicen parasta tuotantoa. Näihin en ikinä kyllästy. Suomalaisuutta parhaiten lauluissaan edustavat Juicen lisäksi myös Leevi and the Leavings, Hector ja Irwin Goodman. Jään innolla odottamaan syksyllä julkaistavaa Juice elämäkertatyyppistä teosta.

-Jones-

It`s Summertime!

Kesällä on hyvin aikaa kuunnella musiikkia, myös niitä jo kymmeniä kertoja kuunneltuja levyjä ja menneiden vuosien kesähittejä. Kyllä niitä kerran vuodessa jaksaa kuunnella. On tietysti joka kesä uudet listamenestyjät jotka pitävä soittolistojen kärkipaikkoja. Kuuntelin vähän aikaa sitten vuoden takaisija hittejä viime kesältä ja kyllä se vaan niin on että ei ne ainakaan yhtä hyvältä kuulosta kuin silloin vuosi sitten. Nykyään musiikkia julkaistaan niin valtavan paljon joka tuubista. Koko ajan tulee uutta. Radioasemat ottavat sitten näitä uusia biisejä soittolistoilleen ja lisäävät näiden soittoaikaa merkittävästi. Faktahan on se, että jatkuva liiallinen biisin soitto ja kuuntelu pilaavat sen täydellisesti tämän jälkeen siihen kyllästyy ja se ei todellakaan kuulosta enää hyvältä "Kesähitiltä".Hyviä esimerkkejä ovat alkuvuodesta joka paikassa jatkuvasti soinut JVG rapduon ja Anna Abreun yhteistyö todellinen listajyrä "Huominen on huomenna". Onhan se hyvä biisi mutta liika on liikaa.Toinen esimerkki on soolouralle lähteneen Nopsajalan kiitettävästi menestynyt hitti "Lupaan olla",joka tällä hetkellä on Suomen kaupallisten radioasemien soitetuin biisi. Yli kaksikymmentä soittokertaa päivässä kaikkiaan yhteenlaskettuna. Se on nykyään näin, että ihmiset haluavat koko ajan jotain uutta, siksi täytyy olla mitä tarjota kuluttajalle.  Yhä enemmän siis kaikki ovat niin sanottuja "Päivänhittejä." En muista kovin montaa biisiä, jotka olisivat jääneet viime kesältä  soittolistoille.
Aivan näin käy todella harvoille biiseille.

Viime kesältä ne ovat seuraavat:
Haloo Helsinki: Vapaus käteen jää.
Tuomas Kauhanen: Enkeli.
Daft Punk: Get Lucky.


Kesällä on hyvä kuunnella sitä musiikkia, mikä antaa hyvää fiilistä ja oloa. Tietysti huonoa musiikkia ei olekaan. Minä voisin esimerkiksi kuunnella Pietarin Spektaakkelin pari kuukautta sitten julkaistua ensimmäistä pitkäsoittoa "Rakkauteen". Kyseessä on helsinkiläinen bluesia soittavan trion muodostavat Pietari  Kiviharjun itsensä lisäksi rumpali  Tyko Haapala ja basisti Mitja Tuurala.
Levyllä Pietarin persoonallinen puhelaulu, taustalla tasaista komppia soittavat rummut ja basistin bassokuviot tämä kaikki yhtä aikaa on erittäin miellyttävää kuultavaa. Kokonaisuus on hyvä. Blues soundi on tunkkainen ja en oikein tiedä, mitä tämä tarkkaan edustaa. Olisiko tämä sitä Keskikaljajazzia? Tältä levyltä ehdottomasti nostan yhden biisin ylitse muiden se on "Tyttö lähtee tanssimaan", joka onkin saanut osakseen ansaitusti huomiota. Yksi levyn parhaimpia ja siinä on hyvä groove alusta loppuun. Kuuntelijalle tulee varmasti hyvä fiilis. Minulle tämä ainakin toimii ja kolahtaa täysillä ja tietysti siinä ainoassa oikeassa muodossa eli vinyylinä. - Suosittelen!

Pietarin Spektaakkeli : Tyttö lähtee tanssimaan ( Youtube, Musiikkivideo.)


Toinen miellyttävä uusi tulokas on niin ikään helsinkiläinen rytmiryhmä Kaveri Special. Bändi on 2012 Lauttasaaressa perustettu. Tämän ryhmän ensimmäisellä pitkäsoitolla on selkeästi kuultavissa  trooppisia reggaerytmejä. Vaikutteita löytyy afrikkalaisesta kitaramusiikista. Levylle on saatu talteen hienoa työtä ja yhdessä soittamisen iloa ja riemua. Tätä on ilo myös kuunnella. Kaveri Specialin ensimmäinen single oli "Pussikaljasää", joka heti ensi soitosta kuulosti hyvältä ja raikkaalta.
Varsinkin kappaleen  urkusondi osuudet ovat hauskat ja hyvät taustat biisille. Kokonaisuutena on letkeä ja rento meininki levyn alusta loppuun saakka. Kaverin musiikista tulee hieman mieleeni J.Karjalaisen uran alkutuotanto. Tuoretta musaa tämä eikä ole ainakaan vielä liika soitolla pilattu. Kiitos että tämä levy julkaistiin nimenomaan vinyylinä!

Kaveri Special : Pussikaljasää (Youtube, Musiikkivideo.)


Kuunteluun voisin ottaa myös Maaritin esikoisalbumin joka julkaistiin vuonna 1973 ja Jarkko Martikaisen levyn "Koirien taivas", jolla Martikainen osoittaa kitaran olevan vireessä ja kynän terävä.
Näistä kahdesta edellä mainitusta levystä kirjoitin aiemmin tänä vuonna. Kesähitti on  keskustelun aihe tähän vuodenaikaan kun etsitään erilaisten äänestysten kautta soundtrackiä kesälle 2014. Usein puhuttaessa kesähitistä asian yhteyteen liitetään vielä eteen sana "Virallinen" tottakai voi ollakin virallinen, mutta jokseenkin hupaisaa kun tämä "Virallinen esiintyy lähes joka paikassa joka yhteydessä. Jos minulta sitten kysytään että mistä veisusta tämän kesän tunnus sävel?
Niin potentiaalisimmat ehdokkaat ovat nämä seuraavat :

Jukka Poika : Brand new ihanuus (Youtube, Musiikkivideo.)

Aurora : Eilisen aurinko (Youtube, Musiikkivideo.)

Kasmir : Vadelmavene (Youtube, Musiikkivideo.)


Todettakoon tähän vielä, että kyllä se vanhassa vara on parempi. Nyt tarkoitan sitä, että kesähitti on yhden kesän hitti eikä se jätä mitään näkyvää jälkeä populaarimusiikin historiaan. Ei noita edellä mainittuja jaksa vuoden päästä paljonkaan kuunnella. Sen sijaan ennen oli kaikki paremmin ainakin musiikin osalta. Osattiin tehdä melodisesti tarttuvia pop- kappaleita. Sanottiin, että tässä on varma hitti, niin siitä tuli hitti. Menestys saattoi myös johtua siitä että ennen  tehtiin liukuhihnalta käännöksenä ulkomailta kuten Italiasta. Kyllä esimerkiksi Dannyn Tuulensuojaan, Pepe Willbergin Merimies - kyllä näitä jaksaa kuunnella. Ulkomaisista The Mamas & Papas yhtyeen klassikko "California Dreamin." Kuuluu kesään   tottakai Summertime!

Billy Stewart : Summertime (1966.)

      -Jones-

Samuli Putro : Taitekohdassa

Samuli Putro. Hänet nykyisin tietävät kaikki. Samuli Putro, se sama mies, joka vaikutti suomalaisessa rock-yhtyeessä Zen cafe vuosina 1992-2007. Muun muassa laulajan, kitaristin ja lauluntekijän roolissa. Zen cafe oli suosionsa huipulla vuosina 1997-2002. Samoihin aikoihin myös Ultra bra nautti suurta suosiota. Menestysalbumit Ua ua ja Helvetisti järkeä tekivät hyvin kauppansa ja keikkoja riitti. Ihmiset keikoilla lauloivat mukana Harria ja muita kappaleita. Zen cafen jäätyä määrittelemättömän pitkälle tauolle, Putro on osoittanut pystyvänsä menestymään myös soololevyillä. Kuten viimeisimmät Putron tuotokset Tavalliset hautajaiset ja uusi Taitekohdassa antavat ymmärtää. Tässä seuraavassa tarkastelen Taitekohdassa levyn sisältöä, levyä, jonka sain syntymäpäivälahjaksi.


Levyn aloittaa osuvasti kappale "Taitekohdassa", jossa Putro toteaa meidän olevan ihmisiä jokainen oman elämänsä Taitekohdassa. Kappaleen pianosoundista pidän kovasti, toimii hyvin. Tämä on vain mukavaa alkusoittoa kuuloelimille, sillä "kuka tahansa kelpaa" on kappale joka levyltä julkaistiin ensimmäisenä singlenä alkuvuodesta. Se ei kuitenkaan mielestäni saanut ansaitsemaansa huomiota ja soittoaikaa radiossa. Joka tapauksessa tässä on todella hyvä popkappale, joka lähtee heti alusta käyntiin varmalla rumpukompilla. Tässä vaiheessa ei oikeastaan tiedä, mitä odottaa. Pian tulevat mukaan kitara sekä Samuli Putron laulu. Luulenpa, että biisi kertoo ihmissuhteesta jonkinlaisessa Taitekohdassa. Ihan ensiksi tulee sellainen mielikuva kuin kävelisi kaupungin katuja pimeänä syysiltana tai ottaisi pitkiä askelia räntäsateessa marraskuussa. Siinä huutelee Putro, joka poimii vastarannalle ripustetun viirin ja kirjoittaa siihen säkeet "kuka tahansa kelpaa". Voisiko tämä laulu siis ehkä kertoa suhteen päättymisestä? Näin minä luulen. Mutta jos haluamme tietää sen oikean tarinan, pitäisi ehkä kysyä taiteilijalta itseltään. Jokainen voi itse miettiä, mistä on kyse ja pohtia, oikeaa vastausta tuskin on tai niitä kuuluisia vääriä vastauksia. Yhdestä asiasta voidaan kuitenkin olla varmoja, tässä ollaan Taitekohdassa. Kokonaisuutena "Kuka tahansa kelpaa" on onnistunut veto Putrolta. Hyvä, tykkään.

Samuli Putro : Kuka tahansa kelpaa (YouTube.)


Seuraavana levyllä kuullaan kappale "Milloin jätkät tulee", joka kertoo selkeästi enemmän tai vähemmän koulukiusaamisesta ja ennakkoluuloista. Se kertoo myös siitä, mitä sai tehdä ja mitä ei, kun kysytään "Milloin jätkät tulee? Tässä laulun kertojaminä muistelee vanhoja kouluaikoja verraten samalla myös nykyhetkeen. Hyvä biisi, mutta ei minun laadunmittareilla katsottuna ole aivan levyn huipputasoa. Tämän jälkeen on vuorossa "Kellot kappelin"-biisi, joka on loistavaa kahvinkeittomusaa vapaapäivänä, kun haluaa rentoutua. Rauhallinen melodia ja rumpukomppi sekä pianosoundi muodostavat hyvän pohjan, johon Samuli Putron kuiskaus on huutotyyppinen rauhallinen laulutapa todella toimii. Lopputuloksena on täydellinen kokonaisuus. Laulun paras lause on
" En nuori nytkään ole se ei liene salaisuus".

"Totutusta poiketen" on kappale niin sanottua Putrolta ominaista ja kerronnallista puhelaulua, mutta kuitenkin hyvän bändin säestyksellä. Totutusta poiketen on hyvin mielenkiintoinen viiden minuutin pläjäys, sillä Putro tarkastelee ihmisiä ja kohtaloita jännällä tavalla, ne sekoittuvat keskenään. Tottakai tämä biisi on täynnä hyviä havaintoja sekä pohdintoja. Tuntuu kuitenkin siltä, että tässä on kertoja minämuodossa koko ajan. Tämänkin biisin voi tietysti tulkita niin monella tavalla, mutta joka tapauksessa levyn parhaimmistoa ehdottomasti. Sitten on "Taximiesten unelmia" niminen kappale, joka on enemmän juuri puhelaulua ja taiteilijan tajunnanvirtaa. Aivan viime hetkellä puhelaulu kuitenkin muuttuu katkenneiksi kappaleiksi kitarasoolojen ja loppua enteilevän huippuvaiheen keskellä. Eli biisi kasvaa ja kasvaa, kunnes hiipuu loppuunsa. Tästä kappaleesta jäi kuitenkin parhaiten mieleen se, että käskettiin ajatella.


Viimeisenä kuulemme kappaleen "Älkää unohtako toisianne" muistuttaa siitä, miten tärkeitä läheiset ihmiset sekä ystävät ovat ja, että heitä ei saa unohtaa, jos he ovat oikeasti tärkeitä. Tässä on tavoitettu jotain tosi aitoa ja hienoa tunnelmaa. Tämä on todella kaunis balladi, tähän on hyvä lopettaa


Samuli Putron uusi Taitekohdassa levy on hyvä popalbumi tavallansa bändilevy. Ehdottomasti yksi alkuvuoden ja kevään odotetuimpia sekä parhaimpia levyjä, joita olen kuunnellut kuluvan kevään aikana. Yleensä Putron levyjä verrataan hänen ensimmäiseen soololevyyn "Elämä on juhla (2009) ja tottakai sehän sai kaikki mahdolliset palkinnnot seuraavana vuonna järjestetyssä Emma gaalassa. Muun muassa seuraavat Vuoden debyyttialbumi, kriitikoiden valinta sekä vuoden miessolisti. Eikä kyseisen Elämä on juhla albumin parhautta voi kiistäkään. Kyllä se on ykkönen. Taitekohdassa sijoittuu minun mittapuulla albumin Tavalliset hautajaiset jälkeen pronssiselle paikalle, mutta kuitenkin kolmen parhaan joukkoon. Yksi hauska juttu tästä levystä löytyy nimittäin kansikuva. Se on suuri kunnianosoitus Bob Dylanin The Freewheelin´ albumin kannelle, jossa Dylan on steppailemassa New Yorkin West Villagessa naisystävän seurassa. Hienoa ja liekö Putron suosikkilevyjä tämä Dylanin teos? Samuli Putro saa ammennettua aina vain lisää laulun aiheita arjesta ja todellisista asioista. Hänellä on myös kyky katsoa asioita toisen ihmisen silmin, joka on hienoa. Levy on kokonaisuutena mielenkiintoinen ja hyvä. Tuottajana tälläkin on Eppu Kosonen, niin monesta tuttu.
Mies ja kitara - kiitos Putro!

 -Jones-

Paul Simon

Tässä näette kuvan, joka on otettu Queensboron sillalta ylhäältä kevyenliikenteen väylältä. Tämä silta tunnetaan myös nimellä 59 Street Bridge. Paul Simonin tuotanto julkaistiin syksyllä 2013 massiivisena 14 levyn boksina ja päälle vielä single kokoelma (Over the Bridge of time), joka ainakin minulle kelpaa. Paul Simon. Tämän pikku kaverin ura alkoi jo 1960- luvulla ja se ymmärtääkseni jatkuu edelleen. Mutta tarkemmin sanottuna se alkoi oikeastaan jo vuonna 1957. Tuolloin Paul ja koulukaverinsa Art Garfunkel perustivat lauluduon nimeltä Tom & Jerry. Myöhemmin kaikki tiesivät duon nimellä Simon & Garfunkel. Ensimmäisen levyn (Wednesday Morning, 3 A.M.) parivaljakko julkaisi Columbia Recordsin kautta vuonna 1964. Levyn tunnetuin kappale on "The Sound of Silence". Vuosina 1964-1970 duo julkaisi viisi albumia, joista viimeinen vuonna 1970 julkaistu Bridge over Troubled Water on epäilemättä duon tunnetuin ja menestynein levy. Eikä varmasti syyttä kyseiseltä levyltä löytyvät seuraavat esitykset: Bridge over Troubled Water, El Condor Pasa, Cecilia sekä The Boxer. Kaikki mainitut ovat levyn parhaimmistoa. Varsinkin levyn nimikappale on todella kaunista kuultavaa. Se alkaa rauhallisella laululla ja taustalla soi aluksi vain piano, jonka jälkeen biisi alkaa kasvaa. Lopulta tullaan viimeiseen säkeistöön, joka toimii hienosti ikään kuin kurkottaisi taivaita.  Mahtava lopetus. Tämä on kyllä yksi hienoimpia balladeja populaarimusiikin historiassa. Todellinen Klassikko.  Kappaleen suomeksi levytti kirka vuonna 1971 albumilleen "Saat kaiken". El Condor Pasa on myös yksi suosikki kappaleitani varsinkin sen suomen kielinen käännös "Vain kotka lentää aurinkoon".

Simon & Garfunkel : The Sound of Silence (Single Version, 1964

Simon & Garfunkel : Bridge Over Troubled Water

Simon & Garfunkel : El Condor Pasa

 Simon & Garfunkel : The Boxer

Paul Simon : American Tune

Paul Simon : Mother And Child Reunion (1972)

Paul Simonilla on myös soolo tuotannossa paljon hienoja lauluja ja ne eivät todellakaan edusta kaikki samaa musiikkityyliä. Esimerkiksi folkista rockiin ja reggaesta jazziin. Näistä musiikin tyyleistä koostuu Paul Simonin soololevyt, joita hän on julkaissut vuosien 1965-2011 välisenä aikana. Toki Simonin tuotannossa on edustetttu muitakin tyylejä. Simonin soolo tuotannossa on lukuisia hienoja lailuja  todellisia helmiä, mutta jos pari mainitsen niin Mother & Child Reunion, American Tune ja You Can Call Me Al. Varsinsinkin American Tune. Siinä on jotain tosi hienoa sen akustisuus on ehkä se joka näpäyttää joka kerta, kun kuulen tämän laulun. Ja minkälaiset fiilikset se saa aikaan ihan uskomatonta. Hienoa kynän käyttöä. Myös duon tuotannossa on paljon muitakin hienoja lauluja kuten "April come she will". Ehdottomasti kannattaa tutustua tarkemmin vaikka Paul Simonin soolo tuotannon levyihin, joista suosittelen herran omaa nimeä kantavaa studio albumia vuodelta 1972.  Lisäksi Graceland ja Hearts and Bones ovat myös loistavia levyjä. Paul Simon tämä pieni suuri mies, jonka kynä on ollut erittäin terävänä hänen tutkiessaan  ympäristönsä tilaa New Yorkin kaduilla. Hyviä havaintoa yhteiskullisista aiheista on kuultavissa Simonin kirjoittamissa lauluissa. Hieno mies ja hänen laulunsa.

 -Jones-

Maarit : Maarit

Maaritin ura alkoi jo neljäkymmentä vuotta sitten ja se on jatkunut näihin päiviin saakka.
Maaritin ensimmäisen omaa nimeä kantavan lp-levyn julkaisi Love Records vuonna 1973.
Ensimmäisellä pitkäsoitolla olikin mukana sellaiset ammattitekijät kuten Otto Donner tuottaja,Albert Järvinen, Dave Lindholm. Ei siis ihme, että lopputulos on laadukasta souljazzia yhdistettynä Maaritin äänellä. Levy kuulostaa todella raikkaalta ja hyvältä vielä tänäkin päivänä. Ehkä siinä on juuri että se on vaan niin ajaton, soitannollisesti kuin muutenkin hyvillä sovituksilla.
Nyt kuitenkin kerron omat suosikkikappaleeni tältä Maaritin levyltä.


Levyn aloittaa kappale "Ei eiliseen", jonka rock-asenne ja kitaran sekä urkujen yhteinen soundi on mieltä virkistävä ja jopa oikeasti rentouttava yhdistelmä kuulla näin 2010-luvun rumpukone pop musan rinnalla. Tuohon kitarasoundiin yhdistettynä Maaritin sielukas soul-laulajan ääni, erinomaista.
Kiinnitin huomiota myös kappaleen keskivaiheilla esitettyyn sähkökitarasooloon, joka on hyvä. Mutta kuka mahtaa olla tuon soolon esittäjä?

Maarit : Ei eiliseen


Yksi suosikkikappaleistani levyllä on "Uutisten jälkeen", joka on balladi ikäänkuin hautalaulu kaikille niille julmille asioille, joita maailmalla tapahtuu kuten sodat. Tämä on vain minun näkemys asiasta. Maaritin dramaattinen tulkinta ja sielukas soul-ääni ovat kokonaisuus, jota hienosti täydentää kellopeli, joka soi taustalla hiljaa. Pidän kovasti tästä kipaleesta ja juuri tämä on  suomalaista soulia parhaimmillaan.

Maarit : Uutisten jälkeen


Sitten on "Laakson lilja",  joka ehdottomasti on yksi niistä lauluista jotka ovat jääneet elämään tältä kyseiseltä levyltä. Onhan Laakson lilja yksi Maaritin tuotannon kulmakivistä. Luulen, että se on myös Maaritin uran kannalta varsinkin alkuaikona 1970- luvulla ollut tärkeä kappale. Hurmerinta oli mukana viime syksynä esitetyssä Vain elämää- sarjassa. Ohjelmassa Pauli Hanhiniemi tulkitsi Laakson liljan, jossa huomatkaa upea huuliharppu soolo, tykkään. Joskus tuntuu, että se on jopa alkuperäistä parempi.

Maarit : Laakson lilja (1973)

Pauli hanhiniemi : Laakson lilja (Vain elämää)

Yksi levyn klassikko kappaleita on myös "Lainaa vain" eli " Child of Mine".
Siinä on kauniit sanat, jotka suomeksi on kirjoittanut Hector. Koko esitys on hyvin koskettava.
Maaritin flyygeli säestää kauniita laulun säkeitä. Tämä on soulia!

Maarit : Lainaa vain (1973)

Maarit : Lainaa vain (live 1997)

Sua ehkä liikaa pompotin on kappale, jossa on hyvä tunnelma ja Maaritin rento soul-ote nivoutuvat yhteen ja lopputulos svengaa oiken mukavasti. Tätä on ilo kuunnella.

Maarit : Sua ehkä liikaa pompotin (1973)

Siitä Maaritin ura alkoi ja se jatkuu edelleen. Vuonna 1974 Maarit sai tausta bändin, joka sai nimekseen Afrikan tähti. Tässä kokoonpanossa kitaraa soitti Sami Hurmerinta, joka opittiin tuntemaan muun muassa Maaritin laulujen säveltäjänä. Siitä alkoi Maarit ja Sami Hurmerinnan yli 30 vuotta jatkunut yhteinen ura, joka jatkuu yhä. Nykyään Maarit ja Sami keikkailevat lähinnä duona.
Olen sitä mieltä että Maarit on Suomalaisen soulin kuningatar tai noin kärjistäen Maarit on Suomalainen soul. Tämä, niinkuin monet muutkin Love recordsin levyt, on todellinen klassikko ja niinkuin kaikki tiedämme Love recordsin levythän ovat hyvin kysyttyä tavaraa.
Tätä levyä voisin kuunnella vaikka kuumana kesäpäivänä.

  -Jones-

Jarkko Martikainen : Koirien taivas

Jarkko Martikainen on suurelle yleisölle ehkä hieman tuntematon. Hänet muistetaan parhaiten YUP-yhtyeen laulajana. Bändi on nykyisin telakalla. Martikainen on tehnyt työtä musiikin parissa myös levytuottajana. Nyt kuitenkin taiteilijan uuden soololevyn pariin.

Levy alkaa introlla, jossa kappaleista yhdistetty tunnus huipentuu siihen, että Jake Nyman esittelee Jaarkko Martikaisen. Tämä on alkusoittoa sillä levyn järjestyksessä ensimmäinen kappale "Pidän tästä paikasta" päräyttää todella ja se tuo heti ensi soinnusta lähtien hyvää oloa ja pelkästään positiivisia ajatuksia. Se on myös ensimmäinen single tältä Koirien taivas- levyltä. Kappaleen sanoitus ei avaudu ehkä heti ensimmäisellä kuuntelukerralla, mutta sen pääasiallinen viesti tulee kyllä harvinaisen selväksi. Viimeistään siinä vaiheessa, kun kertosäe alkaa soida voi helposti kuvitella kävelevänsä jossain etelän lomakohteessa, meren rannalla, siellä, missä on hienoa hiekkaa jalkojen alla, vettä silmän kantamattomiin ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Silloin nimenomaan tämä kappale soi musiikkisoittimen luureista ja voisi itsekin todeta, että "Pidän tästä paikasta". Kaikin puolin siis todella onnistunut biisi, melodia ja mikä parasta Martikaisen lauluäänessä on jotain todella upeaa. Ehdottomasti yksi minun suosikkikappaleista tällä levyllä. Erinomaista.

Jarkko Martikainen : Pidän tästä paikasta (Musiikkivideo, Youtube)


Järjestyksessään toinen kappale levyllä on "Kesäloma kellarissa", jossa kaikki alkaa siitä, kun koira karkasi auton alle. Minun käsittääkseni tässä laulussa on Jarkon omia kokemuksia. Oliko Martikaisen koira jäänyt auton alle ja oli kalliit hoidot, eikä siinä lähdetty lomailemaan maailmalle. Laulussahan sanotaan, että " ei me menty Kreikkaan". Ei koko biisi sentään ole pelkkää surua ja murhetta on myös niitä valonpilkahduksia. Kun kaikki palaset loksahtavat paikoilleen syntyy hyvä popkappale. Tarttuva melodia, hyvä teksti, jossa selkeä tarina ja loistava Martikaisen ääni tietysti. Ei siis ollenkaan huono kokonaisuus, tykkään.

Sitten on ei-toivotut laulut, joissa on ehkä hieman tekijäänsä. Minulle tulee ainakin sellainen fiilis, että tämä kertoo Martikaisesta itsestään. Koska häntä on arvosteltu siitä, että tekee lauluja synkistä ja surullisista aiheista, joskus jopa kuolemasta. Siitä tämä laulu kertoo, miten taiteilija ajautuu tekemään ei-toivotut laulut. Kertosäe on napakka ja sanat jäävät helposti  soimaan päähän. Näin minulle kävi, että Martikaisen Jarkon uuden levyn laulut todella soivat päässäni ja osaan ne lähes tulkoon ulkoa jokaikisen kertosäkeestä nyt puhumattakaan. Tässä on hyvät sanat sekä sävel ja taustalla voi kuulla viulunsoiton välisoittoineen kaikkineen. Se kyllä sopii tähän biisiin. Tästä tulee vaan aivan loistava fiilis, mutta tietysti Martikaisen laulutyyli ja ääni täydentää tätä pakettia. Lopputuloksena ehjä kokonaisuus. Todella hyvä biisi!


Silvia puolestaan on biisi, joka kertoo tarhaikäisestä Silviasta, mutta toisaalta Ruotsin Silviasta ja sitten tässä taas jossain vaiheessa etsitään vanhempia, äitiä ja isää pienelle Silvialle. Olipa tämä tarina mikä tahansa, voi sen itse päättää ja ajatella, miten haluaa. Tässä on jätetty tulkinnan varaa. Voihan koko biisi olla täyttä taiteilijan tajunnan virtaa. Joten jos haluamme tietää, mistä tämä oikeasti kertoo, pitäisi varmaan kysyä itse herra Martikaiselta. Joka tapauksessa mielenkiintoinen teksti tässäkin.

Levyn parasta antia on sen monipuolisuus ja suurimmaksi osaksi positiivinen kokonaisuus. Kaikki tekstit ovat mielenkiintoisia. Olin vähän aikaa sitten Jarkon keikkaa katsomassa ja täytyy sanoa, että hyvin se vetää "Pidän tästä paikasta". Minä itse pidän tästä levystä, se onkin saanut soida viime aikoina levysoittimessa moneen kertaan ja, jos minulta kysytään, se on tämän kuukauden levy, ehdottomasti. Koirien taivas levyn on tuottanut Samae Koskinen. Suosittelen lämpimästi tätä levyä kaikille. Tällä levyllä ei ole yhtään niin sanottua täytebiisiä, kaikki ovat täysosumia.
 Martikainen on tehnyt parhaan levynsä. Hyvä Jarkko!

 -Jones-

Vesa-Matti Loiri : Tuomittuna kulkemaan

Vesa-Matti Loiri julkaisi viime syksynä uuden pitkään ja hartaasti odotetun studioalbuminsa, jonka nimi on Tuomittuna kulkemaan. Viime vuosina Vesku onkin taas aktivoitunut uudelleen jos näin saa sanoa. Olihan Vesku mukana viime vuonna muun muassa UMO:n jazz-levyllä Ville ja Valle, jolla hänen lisäksi kuullaan myös Johanna Förstiä ja Cratsiasta. Levy julkaistiin alunperin jo 1970-luvulla. Sen sisältö koostuu Kirsi Kunnaksen runoista. Sen sijaan Veskun viimeisin sooloalbumi ennen tätä Tuomittuna kulkemaan levyä oli vuonna 2010 ilmestynyt Skarabee, jonka luultiin silloin olevan taiteilijan viimeinen levy. Mutta onneksi toisin kävi. Nyt tarkastellaan kuitenkin tätä uutta levyä.


Tätä Loirin levyä olin hartaasti odottanut syksyllä kauppoihin tulevaksi. Sitten kun vihdoin sain sen käsiini olin kieltämättä hieman pettynyt, sillä ei se minun mielestä ollutkaan niin timanttia alusta loppuun kuin olisi voinut. Tottakai levyllä on pari ihan todella hienoa kappaletta joista kerron seuraavaksi.



Levyn avauksena kuullaan Veskun tyylikkäästi tulkitsema Alla ruosteisen kuun. Jossa kuuluu länkkärimeininkiä. Sheriffi ratsastaa alla ruosteisen kuun sellaisessa vanhan ajan filmissä. Todella mahtava kipale, tällä lähtee käyntiin.

Vesa-Matti Loiri : Alla ruosteisen kuun

Toinen kappale levyllä järjestyksessä on levyn nimikkoraita Tuomittuna kulkemaan tämä kappale saa minut aina hiljentymään. On se niin hieno, tämä on ehdottomasti sitä parhaimmistoa. Tässä Loirin kanssa duetoi Samuli Edelmann. Kappalehan tuli tutuksi jo vuonna 2012 julkaistun Tie pohjoiseen- elokuvan tunnussävelmänä. Josta sitten poiki Loirin ja Tuure Kilpeläisen Kaihon karavaani orkesterin yhteistyö, niin että Veskua levyllä säestää Kaihon karavaani. Tuomittuna kulkemaan kappaleen sanat ja sävel on Juha Tapion tekoa. Tämä ei ole levyn ainut duetto sillä Vesa-Matti Loiri ja Jenni Vartiainen ovat duetoineet Halvalla- nimisen kappaleen ja tällä kertaa ihan levylle asti.

Vesa-Matti loiri : Tuomittuna kulkemaan

Jenni Vartiainen & Vesa-Matti Loiri : Halvalla

Sitten on vielä yksi mainitsemisen arvoinen kappale joka on ehkä jopa levyn paras kappale. Syvä maanantai, tämä laulu kertoo jonkun salaperäisen totuuden joka on jätetty tulkinnan varaan. Veskun koskettava ja veret seisauttava esitys on kyllä vertaansa vailla. Tämän tekstin on kirjoittanut Ismo Alanko. Ismon lisäksi varta vasten Loirille ja tälle levylle kirjoittaneita tunnettuja suomalaisia lauluntekijöitä ovat muun muassa Matti Johannes Koivu, Olavi Uusivirta, Paula Vesala ja kuten sanottu Juha Tapio.  Sitten hyviä uutisia tänä vuonna siis tulossa ainakin kaksi elokuvaa, joissa Vesku on mukana. Pari viikkoa sitten Vesku täytti vuosia tai oikeastaan pyöreitä vuosia, joten onnea
Vesa-Matti Loiri 70-vuotta! Toivon että tämä levy ei olisi viimeinen. Luulenkin että uutta musiikkia on Loirilta tulossa vielä tuonnempana.

UMO & Vesa-Matti Loiri : Jussin talo

Vesa-Matti Loiri : Skarabee

  -Jones-      

Jonna Tervomaa : Eläköön!

Jonna Tervomaan uusi levy on täynnä toinen toistaan raikkaita elämän makuisia tarinoita. Selkeästi kaikki uuden levyn kappaleet muodostavat oman yksittäisen tarinan. Jonna Tervomaan pitkään jatkunut musiikillinen hiljaiselo kesti peräti kuusi vuotta. Mutta se päättyi yhtä äkkiä viime kesänä, kun Tervomaa julkaisi uuden singlen nimeltä "Minä toivon". On mahdollista, että joku hyvinkin saattoi jo unohtaa Tervomaan artistina olemassaolon, näin itselleni pääsi käymään.
Kesällä, kun ensimmäistä kertaa kuulin "Minä toivon" kappaleen, ajattelin, että tässä meillä on taas joku "uusi tulokas" popmaailman tähtitaivaalla ohimenevänä tähdenlentona. Toisin sanoen ennen tätä kappaletta hän ei julkaissut mitään kuuteen vuoteeen, viimeisimpänä oli Lemmikit-kokoelma vuodelta 2008. Vasta myöhemmin kuulin, että tämä oli Jonna Tervomaa, joka kappaleen esittää. Silloin ajattelin, että kuulostaa tosi raikkaalta ja mikä soundi. Ennen kaikkea tällä levyllä tulee hyvin selväksi se, miten Jonna Tervomaa on itse kehittynyt tekstittäjänä.

Jonna Tervomaa : Minä toivon (Musiikkivideo, Youtube)

Kaikki kappaleet levyllä ovat hyviä, ei yhtään "täytebiisiä". Olen valinnut parhaimmat.
Minä toivon -singleä seurasi toinen 23. elokuuta 2013 julkaistu single nimeltä "Tikapuut". Kappaleen tarinan tajuaa helposti, se kertoo omaishoitajan arjesta vanhuksen kanssa. Kappaleen musiikkivideo on koskettava kuvaus. Esimerkiksi tässä Jonna Tervomaan sanoitus ja loistava tulkinta menevät kyllä edelle.

Jonna Tervomaa : Tikapuut (Musiikkivideo, Youtube)

Toinen kappale josta pidän on "Ihme", joka on levyllä järjestyksessä toinen raita. Tässä biisissä mennään sitten johonkin sarjakuvamaailmaan, jossa sarjakuvasankarit ja sankarittaret seikkailee.
Biisissä on hyvin mielenkiintoinen B-osa eli kertosäe, kun se tulee ensimmäisen kerran hiljaa , mutta alkaa kasvaa ja kasvaa ja lopulta kohoaa aivan omiin sfääreihin ja räjähtää. Siit mä diggaan!
Tästä kappaleesta löytyy monta mielenkiintoista fraasia ja yksi niistä kuuluu näin "Juoni ilman näytelmää". Tämän kappaleen teksti jättää tulkinnan varaa, mikä on minusta ihan hyvä asia sen voi kukin ymmärtää miten haluaa. Loistava sanoitus tämä biisi Tervomaalta ehdottomasti, tykkään.

 Yksi levyn parhaimmistoa edustava kappale on "Kirkonrotat" ja se on järjestyksessä viides raita levyllä. Mutta ihan ensiksi se, että minulle ei todellakaan auennut tämän biisin tarina tai sen idea, mutta niinhän se on, että yleensä  joku uusi kappale pitää kuunnella useampaan kertaan ennenkuin sen pystyy ymmärtämään. Ei yhden kuuntelukerran jälkeen pysty oikein sanomaan, että mitä se on.
Kirkonrotat kertoo tietysti siitä vanhasta lastenleikistä. Laulu alkaa mukavalla lallatuksella.
Koko kappaleen ajan on läsnä  uskomaton unenomainen tunnelma. Tähän kappaleeseen on saatu tallennettua jotain  todella upeaa.  Jälleen kerran loistavat sanat Tervomaan kynästä. Selkeä tarina tässä.

Lopulta aina on tietysti nimensäkin puolesta levyn viimeinen kappale, mutta ei todellakaan vähäisin.
Tämä akustishenkinen balladi on tarina siitä, että joka tapauksessa, lopulta aina. Hauskoja sekä mielenkiintoisia fraaseja tässä kappaleessa ovat seuraavat "Ja lopulta aina jollain poikkeus lailla, lopulta aina" ja toinen fraasi "Olen valmis lyömään päätä seinään, lyön sitä uuteen kovaan kohtaan".
Tämä on hyvä  kappale tähän albumin ikäänkuin loppulauluksi.

Jonna Tervomaan Eläköön on ehjä ja todella monipuolinen albumi kokonaisuutena. Sen monipuolisuus ei ehkä aukea ensimmäisillä kuunteluilla, kuten minulla. Laadukkaalla lopputuloksella   ja ansaitulla menestyksellä näyttävän paluun tehnyt Tervomaa on noussut takaisin huipulle maamme arvostetuimpien naisartistien joukkoon. Hienoa! Levyn teossa suuressa roolissa on Tervomaan itsensä lisäksi ollut myös Eppu Kosonen, joka on tuottanut, äänittänyt, miksannut ja tietysti säveltänyt suurimman osan levyn biiseistä. Jonna Tervomaan Eläköön on yksi tämän hetken suosikkeja levyhyllyssäni. Suosittelen tätä, ehdottomasti!


     -Jones-

Paul McCartney : New

Kun luin ensimmäisen kerran asiasta, että Paul McCartney julkaisee uutta musiikkia ajattelin että tämähän on mahtava juttu. Kuulin ensimmäisen kerran levyn kappaleita jostain radio-ohjelmasta.
Hänen 16. sooloalbuminsa tosiaan yllättää rokkaavalla asenteella ja energiallaan.  Tämä kuulostaakin todella tuoreelta enkä ainakaan vielä ole kyllästynyt kyseiseen levyyn, päinvastoin.

Jos katsotaan hieman levyn sisältöä. Se on heti ensimmäiseltä raidalta Save us (Pelasta meidät) lähtien täyttä asiaa ja mitkä fiilikset sen ja ylipäänsä koko levyn kuuntelu kerta toisensa jälkeen antaa. Jos sattuisi olemaan huono päivä tai vaikkapa sadepäivä niin ehdottomasti silloin tämän kuuluisi pyöriä levylautasella.

Paul McCartney : Save us

Levyllä on pari muutakin kappaletta ylitse muiden ja yksi niistä on nimikko kappale New,
tässäkin biisissä on jotain sanoin kuvaamatonta.

Paul McCartney : New

Toisena singlenä levyltä on kuultu Queenie eye. Tätä kappaletta kuunnellessa menee ihan kylmät väreet- on se niin timanttia. Ei 71-vuotias rokkipappa aio todellakaan jäädä vielä täysipäiväisesti eläkkeelle. Queenie eye on levyn parhaimpia tai ehkä jopa paras kappale ja se rokkaakin kuin the Beatles ikään kappaleen musiikkivideosta näkee että Maccalla on hauskaa. Se on kuvattu legendaarisella Abbey Roadin studiolla.

Paul McCartney : Queenie eye (musiikkivideo, YuoTube)


Laulussa Early days Paul muistelee nuoruuttaan Liverpoolissa. Laulussa kuuluvat iän tuoma rasite, karheus.  Macca toteaa laulussaan osuvasti näin. "Kuinka te voisitte tietää mitä teimme, te ette olleet paikalla".

Paul McCartney : Early days

Valitsin tämän levyn viime vuoden kymmenen parhaan levyn joukkoon sijalle 3 ja ihan syystä. Se on vaan niin tyylipuhdasesitys ja ehjä kokonaisuus. Näin tuoretta musiikkia on mukava kuunnella,        se on jotenkin voimaannuttava kokemus. Sir Paul McCartney on tehnyt yhden parhaimmista sooloalbumeistaan ehdottomasti.  Levyä voi jopa verrata yhden hieman vanhemman rockbändin tuotantoon.


   -Jones-