Festarikesä 2014

Kesään kuuluu tietysti paljon hyvää musiikkia, hyviä levyostoksia, mutta myös elävää live-musiikkia, eri artisteja sekä bändejä.  Näin on ainakin minulla, enkä varmasti ole ainoa-festareilla kun tunnetusti kävijöitä riittää. Tänä vuonna ostin liput kahteen enemmän tai vähemmän isoille festareille. Ensimmäisenä Suomipop-Festivaali 12.7 ja toinen on Pori jazz 17.7.
Suomipop-festarit järjestettiin jo edellisten vuosien tapaan Jyväskylässä. Suomipop on siitä mukava kaupunkifestivaali, että se soveltuu kaikenikäisille musiikin ystäville. Hyvä puolia tuossa kaupunkitapahtumassa on myös se alueen koko, joka ei ole Ruissalon luokkaa vaan paljon pienempi. Liikkuminenkin on kaikille helpompaa, kun ei tarvitse seistä jatkuvasti ruuhkassa tai hitaasti etenevissä jonoissa. Kaikinpuolin erittäin hyvin järjestelty festivaalialue. Lauantai 12.7-sitä päivää olin odottanut alkuvuodesta lähtien ja kun tein varmistavan päätöksen lähteä Jyväskylään Suomipoppiin, ostin liput ja sitten saikin luvan kanssa odottaa. Aina jossain vaiheessa odotus palkitaan ja niin tietysti tässäkin.

Ensinnäkin kaikki päivän aikana esiintyvät artistit ja bändit olivat minun mieleen.
Päivän ohjelmassa olivat muun muassa Pariisin Kevät, Jukka Poika, Apulanta ja Eppu Normaali.
Juhlat Lutakonaukiolla lauantaina avasi Pariisin Kevät, jonka keikkaa olin odottanut kovasti ja kyllä se oli hyvä keikka, täytti ne ennakko-odotukset. Voin uskoa, että festivaalipäivän avaaminen on haastavaa, mutta siitä huolimatta säröiset sähkökitarat soivat upeasti kaijutettuina ja Arto Tuunela veti tyylillään komeasti korkealta ja kovaa. Varsinkin bändin uusimman, Jossain on tie ulos (2013)
levyn kappaleita livenä odotin paljon ja niitä kuultiin. Uuden materiaalin lisäksi bändi soitti tietysti tunnetuimmat hittinsä kuten Tämän kylän poikii, Kesäyö ja Pikku huopalahti. Viimeksi mainittu oli radiohitti bändin alkuaikoina. Alunperin Pariisin Kevät piti olla bändi, joka ei keikkaile koskaan, mutta suuren suosion myötä toisin kävi. Hyvä, että keikkailee tällainen Indie/Pop-bändi ansaitsee tulla kuuluksi myös livenä.
Toinen keikka jota kovasti odotin ja halusin nähdä on Jukka Poika. Keikka alkaa varoittamatta, kun Sound Explosion-band alkaa soittaa tuttuja hittejä potpurina ja aikansa soiteltuaan lavan edusta täyttyy äärirajoille asti. Tuo aika, jonka odotimme Jukka Poikaa lavalle oli oikeasti ehkä 10 minuuttia, mutta se tuntui vielä pidemmältä. Vihdoin hän astelee lavalle ja keikka  voi alkaa kappaleella Kylmästä lämpimään. Yleisö on heti täysillä mukana ja rento reggaemusiikki täyttää alueen, aurinko paistaa ja tunnelma on hyvä. Jukka Poika esitti keikalla kaikki isot hitit. Esimerkiksi Silkkii, Älä tyri nyt ja Siideribissis. Myös uusi Brand New Ihanuus kuultiin, olisin kuitenkin halunnut kuulla yhden Vain Elämää- ohjelman viime kauden Jukka Pojan vedoista. Tällainen biisi olisi voinut olla vaikka  Maaritin Jäätelökesä , josta Jukka Poika teki oman reggae-version.  Siinä olisi ollut täydellistä tasoa oleva lopetus keikalle. Ei silti huono ollenkaan. Lauantai iltana esiintyi vielä Kolmas Nainen, joka soitti kaikki hitit, mutta pari uutta kappalettakin oli mahtunut mukaan settiin. - Pauli Hanhiniemi, hauska mies!
Päivän päätteeksi soittaa oman keikkansa vielä Eppu Normaali, bändi, jonka fani olen ollut lapsesta asti. Hyvin he soittivat, tottakai. Hittejä kuultiin ja niitä vähemmän tunnettuja, niitä oli ehkä pari liikaa. Martti Syrjä hyppi lavalla paljon. Vaan kyllä Eput on hyviä. - Eput on rautaa!
Kaikinpuolin hieno päivä Jyväskylässä Suomipop-Festivaaleilla.

Pariisin Kevät : Pikku Huopalahti

Jukka Poika : Viestii

Eppu Normaali : Vuonna 85

Pori Jazziin ostin liput hyvissä ajoin jo alkuvuodesta maaliskuussa. Heti kun sain tiedon, että Bob Dylan on torstain 17.7 konsertti päivän pääesiintyjä, niin se päätös oli tehty. Nyt tai ei koskaan on mahdollisuus nähdä Bob Dylan, tämä tilaisuus on ainutkertainen ja se ei toistu. Siitä se alkoi pitkä jatsien odotus. Sitten vihdoin lähdimme Poriin. Ennakko-odotukset Dylanin keikkaa kohti olivat suuret, mutta kyllä olen hieman pettynyt. Esimerkiksi herra ei muuten lainkaan tervehtinyt yleisöä tai spiikannut kappaleiden väliin mitään. Myöskään Dylanille ominaista kitaraa hän ei soittanut, huuliharppua kuultiin vain vähän muutamassa kappaleessa. Suurimman osan keikasta Bob soitti flyygeliä ja istui. Odotin paljon niitä suuria Dylan- klassikoita kuten vaikka Like a Rolling Stones, Blowin in the Wind sekä Mr. Tambourine Man. Minulle kyllä riitti pelkästään se, että näin Bob Dylanin, mutta silti kappalevalinnat keikkasetissä olisivat voineet olla vähän paremmat. Edes encoressa joku tunnettu hitti, vaan ei. Keikkaa voisi kuvailla kolmella sanalla: ne ovat tympeä, eleetön ja jäykkä.
Keikalla oli tiukat käytössäännöt. Ei saanut ottaa kuvia, ei videota. Myös kamerakännykät kuuluivat tähän osastoon. Kaikki kuvaaminen oli kielletty. Aikataulun mukaan keikan piti alkaa kello 22:00. Herra Zimmerman antoi odottaa itseään kaksikymmentä minuuttia. Tästä keikasta jäi kuitenkin hyvä fiilis! Minä näin Bob Dylanin. Onhan se merkittävä ja legendaarinen artisti, Folk ja Rockmusiikin ikoni. Dylanin merkitys populaarikulttuurissa on huomattava. 1960-luvulla uransa aloittanut Bob Dylan on tehnyt hienoa musiikkia ja klassikkokappaleiden määrä on päätähuimaava. Ei se silti ollut paras keikka, jonka olen nähnyt tai tulen näkemään. Tämä keikan tulen joka tapauksessa muistamaan vielä pitkään.

Toinen 1960-luvulla uransa aloittanut laulajalegenda Kirjurinluodossa torstaina päälavalla oli Bettye Lavette. Tämä soul laulajatar veti kyllä hienon keikan. Jos pitäisi laittaa torstain konsertit paremmuus järjestykseen niin tämä on ehdottomasti kolmen parhaan joukossa. Vahva soul-ääni, jossa eri sävyjä ja paljon syvyyttä. Hienoa, tätä on soul/blues musiikki parhaillaan. Vahvaa ja sielukasta.
Tämä oli oikeasti hyvä, pidin kovasti. Iltapäivällä  konsertit Kirjurinluodossa avasi Herd & Aili Ikonen nurmilavalla. Tämä kokoonpano soitti perinteistä suomalaista iskelmää enimmäkseen 50- 60- luvulta. Muun muassa Laila Kinnusen tunnetuksi tekemiä sävelmiä. Yhtye Herd solistina Aili Ikonen ovat julkaisseet levynkin tällä samalla teemalla suomalaista iskelmää jazz-sovituksilla. Levy kantaa nimeä Jazzbasilli. (2013) Itse pidän tästä levystä ja olen paljon kuunnellut, siksi odotin keikkaakin.
Herd & Aili Ikonen = Jotain tuttua, mutta silti uutta. Illalla esiintyi myös Susanne Vega , jonka fani en varsinaisesti ole, mutta on hän kuitenkin hieno artisti ja esiintyjä. Keikalla kuultiin hittejä ja lisäksi uudempaa tuotantoa, hyvää musiikkia. Torstain osalta juhlat päättyvät puolenyön aikaan, kun nurmilavalle nousee Tuomari Nurmio eli Dumari & Spuget ja Blosarit. Tuttuja rock-klassikoita vuosien varrelta, uusina versioina. Dumari soittaa laatikkokitaraansa.   - Räkäistä keskikalja jatsia!
Hieno päivä Porissa Jazzeilla, Kirjurinluodolla.

   Bob Dylan : One More Cup Of Coffee (Youtube)

  Bettye LaVette : Dirty Old Town

 Susanne Vega : Luka


Kävin vähän aikaa sitten Tampereella katsomassa paikallisia Levykauppoja/Divareita ja penkomassa levyjä. Teinkin ihan hyviä ostoksia järkihintaan. Huomasin käytännössä sen että miten pienelläkin rahalla voi saada paljon. Mikä sitten on iso ja mikä pieni raha? - Se riippuu keneltä kysyy. Tämän pienellä rahalla paljon olen huomannut varsinkin silloin kun ostan vinyyleitä kirpputorilta, se on edullista. Tampereella kävin levykauppa Äx:ssä, Swamp Music storessa ja Sammakka - popissa. On harvinaista että uusia levykauppoja avataan näinä suoratoistopalveluiden vallan aikoina. Tampereelle niitä uusia levykauppoja on kuitenkin tullut viime vuosina useampi kuin yksi. Tottakai se on hieno asia. On niitä ikäviäkin uutisia totuttu enemmän tai vähemmän kuulemaan, siis uutisia levykauppojen lopettamisesta. Uskon että jos levyliike on erikoistunut johonkin tiettyyn musiikki tyyliin silloin se olisi ihan voittoisaakin. Tai sitten liike, joka myy vain vinyyleita uusia ja käytettyjä. Se on varmasti menestyvä liike, tällainen on esimerkiksi Tampereella vaikuttava levykauppa Sammakka- pop. Pelkkiä vinyyleitä! Ostin tampereelta siis nimenomaan vinyyleitä, koska niillä nyt sattuu olemaan keräilyarvoa ja arvoa muutenkin. Vaikka verrattuna cd-levyyn, jolla sitä arvoa ei juurikaan ole. Kaikkiaan levyjä kotiin viemisiksi kertyi seuraasti. Neljä lp-levyä ja kolme single-levyä. Olisi ollut enemmänkin, mutta johonkin se raja täytyy aina asettaa. Kaikkien levyjen kunto oli hyvä vg.
Sattumalta löysin Love Recordsin julkaisun "Juice & Mikko" vuodelta 1975 ja vieläpä 1.-painos. Toinen levy on Topi Sorsakosken soolodebyytti levy vuoden 1985- painos. Ei taida uusintajulkaisuna tätä ollakkaan. No, joka täpauksessa näitä levyjä ei joka päivä vastaan tulekaan. Silloin kun on tilaisuus siihen pitää tarttua. Uusi levy, jonka ostin on Hustle Fuzzin Hustle Time, tämäkin vinyylinä. Se on ihan uusi julkaisu juuri ilmestynyt. Bändi Hustle Fuzz soittaa hyvin energistä "Kotibile jazzia".
Itse olen levyn jo pari kertaa kuunnellut, ja kyllä se paranee koko ajan. On tällä hetkellä yksi suosikki levyistä. Suosittelen!


 -Jones-

Kesä on täällä taas! (Nyt Kolisee)

Nyt kolisee! Nimittäin keväällä julkaistiin levy, joka ei ole mikä tahansa pitkäsoitto.
Vaan se on suomiräppäreiden hatunnosto J.Karjalaiselle suurella kunnioituksella. Tällä levyllä pääosassa ovat J.Karjalaisen ET OLE YKSIN levyn kappaleet, jotka on hienosti tehty uusiksi.
Suomi räppäreiden suuhun sopiviksi kappalleet on siis käytännössä kirjoitettu uuteen kuosiin, mutta jotain tuttua silti jokaisesta biisistä löytää. Rap versio liikkuu nimellä "Nyt Kolisee" koko levy on oikeastaan mielestäni hyvin itsenäinen teos. Idea lähti kesällä 2013 Palefacen eli Karri Miettisen ja J.Karjalaisen keskustelusta Ruisrockin Rantalavan bäkkärillä. Rankkojen duunipäivien jälkeen lopputulos näki päivänvalon keväällä neljäs päivä huhtikuuta. Tekijätietoja kun katsoo niin kyllä tulee mieleen että ei tämä huono voi olla. Mukana tässä joukossa on muun muassa Stepa, Kube, Asa ja Juno. Ei siis mitään pieniä nimiä, kaikki suomiräpin kärkijoukkoa. Esimerkiksi keväällä julkaistiin levyn ensimmäinen single nimeltään "Miljoona vuotta", joka on versio Meripihkahuone kappaleesta.
Tässä oli taidonnäyte kokkolaliselta Solonen & Kosola freestyle kaksikolta. Täytyy sanoa, että aika nappivalinta singleksi ja vielä radiosoittoa ajatellen. Hyvinhän se Freestyle kulkee kun sen osaa ja nämä jätkät kyllä osaa. Mahtavuutta!
Kokonaisuutena tämä on kyllä hyvin onnistunut, ehjä siisti ja ei yhtään tylsää biisiä. Paljon hienoja biittejä sinkoilee mielen syövereihin tajuntaan. Hyvällä tavalla kaikki kappaleet ovat erilaisia vahvasti reggaepoljentoiset kappaleet rullaava rytmikkäästi ja rennon mukavalla otteella eteenpäin. Ei kuitenkaan unohdeta levyn suomiräp osuutta, jonka tarjoilee muun muassa Asa, Timo Pieni Huijaus, Kevin Tandu ja Toinen Kadunpoika. Tämä levy on minun levysoittimessa kyllä viimeisen kahden kuukauden aikana hyvin viihtynyt.
Jotenkin sen erilaisuus yllätti minut ja monen spotify kuuntelukerran jälkeen päädyin ratkaisuun ostaa se fyysinen äänite. - Tietysti vinyylinä! Se uutuuden viehätys ei ole vieläkään loppunut. Edelleen kuuntelen levyn säännöllisesti läpi aina välillä. Kyllä tämä on ehdottomasti suosikkilevy tällä hetkellä. Oikea kesälevy, jolla on piristävä vaikutus-Hyvä fiilis ja tunnelma.
Tässä on uutta ja tuoretta. - Nyt Kolisee!

Solonen & Kosola : Miljoona Vuotta (Meripihkahuone)

Kevin Tandu & Toinen Kadunpoika : Nykyään näin (Nyt Kolisee)

Toinen levy, jota olen paljon kuunnellut nyt ja varsinkin keväällä ilmestymisen jälkeen on Scandinavian music groupin uusin platta, joka tunnetaan nimellä Terminal 2. Eli hieman erilaista musiikkia Nyt Kolisee levyn vastapainoksi. Muutenkin Terminal 2 on erityinen levy, että sitä saa vinyylinä, mutta myös siitä syystä, että sisältö, se eroaa merkittävästi bändin aiempaan tuotantoon verrattuna.  Edelliset levyt kuten vaikka Näin minä vihellän matkallani (2009) ja Manner (2011)
olivat täynnä enemmän tai vähemmän  kantri folkia sekä akustista sointia. Tämä uusi levy taas on soundiltaan mielenkiintoinen ja täynnä hienoja biisejä oikeastaan kaikki ovat hyviä, ei yhtään huonoa.  Minun suosikkikappale tällä levyllä on "Nuorukainen", siinä on jotain maagillista. Soundi tällä levyllä on jotain 1980- lukua syntikkapoppia. Hieman elektronisempaa soundia. Kuin juuri aiemmilla levyillä. Onko tämä taktinen tyylin muutos vai kokeilu? Jäähyväissoitto menneellä?
Onko tämä uuden aikakauden alku? Sen saamme tietää varmasti lähitulevaisuudessa. No joka tapauksessa uusi Terminal 2 on hyvä ja hyvin se soi! Täytyy vielä mainita, että nyt sunnuntaina 6.7 Ruisrockissa Scandinavian music group veti hienon keikan Rantalavalla. Olin vähän pettynyt, koska
se ei kuulostanut ehjältä kuten levyllä. Tottahan se on, että usein livenä biisit kuulostaa tietysti erilaiselta verrattuna levyllä. Samana päivänä Rantalavalle nousi ruotsalaisbändi First aid kit ja ymmärtääkseni kohtuullisen suosittu ja menestynyt. En ole väärässä.
Minä ajattelen niin, että Scandinavian music groupin suuret tekijät ja tähdet ovat Terhi ja Pauliina Kokkonen sekä Joel Melasniemi. Terminal 2 on oikeasti hyvä levy kokonaisuutena.
SMG ja First aid kit ovat aika samantyylisiä bändejä, mutta kumpi oli ensin?

Scandinavian music group : Nuorukainen

Scandinavian music group : Ei paniikkia

 Uutuusbiisit, joita tällä hetkellä kuuntelen ja kovasti peukutan kuuluvat tietysti minun spotify- soittolistallanikin vahvasti. Esimerkiksi reggae artisti Aurora julkaisi kesäkuussa uuden singlen syksyllä julkaistavalta albumiltaan Se soi on  kappaleen nimi, joka siis julkaistiin ja siitä tuli samalla tavoin jonkun asteen kesähitti kuten jo aiemmin keväällä julkaistu single Eilisen aurinko.
Tämän Auroran biisit ne on niin tuoretta ja uutta tavaraa, hienoa sellaista. Tulee väkisin hyvä fiilis!
Tällä hetkellä kuulostaa raikkaalta ja hyvältä.
Toinen esimerkki on hyvä esimerkki, tätä on oikeasti odotettu nimittäin Hector julkaisi joku aika sitten uuden singlen moneen vuoteen. Tavallinen suomalainen mies on tämä uusi kipale nimeltään.
Sympaattinen ja hauska tämä Hectorin uusi laulu. Kovassa soitossa minulla on tämäkin ollut.
Sitten on vielä Agets & Vesa Haaja, joka julkaisi alkukesästä uutta materiaalia tulevalta pitkäsoitolta.
Laulun nimi on Yksin Sinun. Se on italialaista alkuperää, suomalaiset sanat tähän teki Marko Haavisto. Myös Olavi Uusivirta on kehitellyt jotain uutta, Julkaisi Ikuiset lapset levyltä uuden singlen Ollaanko tämä kesä näin? nimisen biisin. No ei siinä vielä mitään, mutta lisäksi musiikkivideon joka ei ole tavallinen- päinvastoin. Videolla Olavi Uusivirta ja Joel Mäkinen seikkailevat Helsingissä.
Olavi on John Lennon ja Joel Yoko Ono. Tämä rockin ikoninen rakkaustarina on kerrottu monta kertaa, vaan ei koskaan yhtä hauskalla tavalla.

Aurora : Se soi (Youtube)

Hector : Tavallinen suomalainen mies (Youtube)

Olavi Uusivirta : Ollaanko tämä kesä näin? (Youtube)


 Kesäkuussa julkistettiin syksyllä tulevan uuden Vain Elämää kauden-tähtiartistikattaus.
Olen sitä mieltä, että tuosta paremmaksi ei ohjelman artistijoukko enää mene. En silti pidä siitä, että iltapäivälehdet kertovat, mitä kuvauksissa tapahtui tai ylipäänsä. Tarvitseeko niitä kertoa etukäteen? En näe siinä mitään järkeä. Odotan innolla tulevien vuosien Vain Elämää ohjelman artistivalintoja. Ketkä konkarit ja pidemmän uran tehneet laulajat, lauluntekijät lähtevät leikkiin mukaan.
Jos Pepe Willberg, J. Karjalainen ja Hector  saataisiin ohjelmaan joskus, se olisi hienoa. Tulevan kauden jaksoista odotan erityisesti Vesa Matti Loirin päivää.

   -Jones-

Irwin Goodman : Vain elämää (Youtube)

Juice Leskisen parhaat biisit. Top 5!

Juice Leskinen ehti hieman yli 30 vuotta kestäneellä laulaja, lauluntekijä ja muusikon uralla kirjoittaa lukemattoman määrän lauluja. Paitsi itselleen myös muille artisteille. Juicen lauluja ja levyjä kuunnellen voinkin helposti viettää pitkänkin tovin. Olen usein miettinyt että jos pitäisi valita Juicen itse levyttämistä lauluista parhaat niin mitkä ne olisivat. Ajattelin, että äkkiä valitsen nämä  viisi parasta biisiä, mutta tehtävä olikin yllättävän vaikea.  Tässä kuitenkin lopputulos.

Mielestäni 5 parasta Juicen biisiä.



1. Risainen elämä 

Yksinkertaisesti paras Juicen biisi. Hienot lyriikat ja kasvaa kappaleen alusta loppuun.
Sen neroutta on vaikea selittää. Kun itselläni menee huonosti  tai on muuten vaikea tilanne olen silloin aina kuunnellut tämän, tietysti täysillä. Se on risainen elämä joskus, mutta musiikki antaa minulle voimaa ja taas jaksaa eteenpäin. Kyllä Risainen elämä on hyvä ykkönen.


2. Klovni heittää veivin

Laulu kertoo tarkasti juuri sen muusikkoelämän toisen puolen. Rankka työ vaati rankat huvit.
Juice kirjoitti tämän laulun vain hieman  yli 20-vuotiaana ja osoitti suurta lahjakkuutta. Näin jälkeenpäin voisi helposti ajatella, että Juice laulaisi tässä jäähyväislaulun tällä kappaleella ja niin itse asiassa kävikin. Juice lauloi kohtalonsa etukäteen. "Tapoin toisten aikaa, minut tappaa aika toisten." Jo pelkkä alku lause riittää. Se yksin todistaa lahjakkuutta ja kertoo totuuden. Viisaita sanoja laulussa. Kyllä siinä jotain täytyy olla, jos jään miettimään laulun sanoja.


3. Pyhä toimitus

Kaunis kappale ja nerokkaat sanat, hienoa riimittelyä. Oikeaa runoutta ja syvää pohdiskelua.
Hyvä soundi ja kappaleen urkusoundi säilyy tässä hienosti alusta loppuun.


4. Musta aurinko nousee

Hieno kappale. Alussa komea kitara soolo. Musta aurinko nousee ja kertosäkeen  kohdalla hienoa kuorolaulua. Urut soittavat ja kantavat esityksen hienosti korkealle. Juice laulaa , kaikki toimii.
Tämä on just niitä Juice- biisejä, jonka kaikki kyllä tietää. Se soundi ei vaan ole tästä maailmasta!
Yksi tärkeimpiä Leskisen laajasta tuotannosta itselleni. Muistan, kun olen kuullut ensimmäisiä kertoja.


5. 3.30

Joo se on tämän biisin nimi! Pelkistettyä akustista musiikkia. Pianolla ja akustisella kitaralla soitettu.
Kappaleen keskivaiheilla lyhyt kitara soolo. "Tänään liikenteessä kuolee jonkun teräsvartalo. Vieläkö meillä on kaljaa." Kaikki tämä kaksi ja puoli minuuttia kestävä laulu. Se on kaunis hetki. Itselleni hyvin tärkeä, mutta lyhyestä virsi kaunis.


Ostin vähän aikaa sitten Juice Leskisen kaikki singlet boxin. Tästä inspiroituneena kehittelin ajatusta kirjoittaa jonkun artistin parhaat biisit listan. Juice-boxi ei ollut turha ostos, on todella rentouttavaa kuunnnella hyvää suomalaista musiikkia. Varsinkin tässä tapauksessa Juicen tuotannon vuodet 1974-1977 ja 1985-1990 ovat todella timanttista ja Juicen parasta tuotantoa. Näihin en ikinä kyllästy. Suomalaisuutta parhaiten lauluissaan edustavat Juicen lisäksi myös Leevi and the Leavings, Hector ja Irwin Goodman. Jään innolla odottamaan syksyllä julkaistavaa Juice elämäkertatyyppistä teosta.

-Jones-