lauantai 30. marraskuuta 2013

Juha Tapio ja lapislatsulia




Juha Tapion yhdeksäs studioalbumi  julkaistiin 11. 10 . 2013 levyn nimihän on Lapislatsulia.
Lapislatsuliahan on harvinainen ja hyvin arvokas korukivenä käytetty puolijalokivi.  Juha Tapiohan on ollut viime aikoina kiitettävästi esillä muun muassa nelosella syksyn pyörineessä Vain elämää-ohjelmassa. Juha Tapio on kuitenkin jo pitkään julkaissut musiikkia, toisin kuin monet luulevat hänellä on nimittäin cospel taustaa. Ensimmäinen soololevy Tuulen valtakunta julkaistiin  vuonna 1999  ja vuonna 2003 ilmestynyt Mitä silmät ei nää, joka on miehen läpimurto. Mutta viimeistään vuonna 2008 kaikki tiesivät kuka on Juha Tapio tämän levyn Suurenmoinen  elämä myötä ja tunnettavuutta ei ainakaan vähentänyt se, että  eri radiotaajuuksilla tiheään soinut singlehitti Kaksi puuta, joka valittiin vuoden iskelmäksi ja paikallisradiot  äänestivät kyseisen levyn vuoden levyksi. Lisäksi albumi on saanut platinaa ja sitä on myyty jo yli 50 000 kappaletta. Juha Tapio on ollut pitkään poissa julkisuudelta ja niin ettei hänestä ole paljon kirjoitettu lehdissä eikä ole kuulunut miestä missään, kaiken lisäksi tänävuonna saatua julkisuutta ei ainakaan vähennä se Vain elämää. Minulle on tullut sellainen kuva Juha Tapiosta että hän on rauhallinen ja vakava  lähinnä tämä kuva artistista on rakentunut biisien ympärille rauhallisista balladeista. Käsitys kuitenkin muuttui Vain elämää tv- sarjan myötä ainakin vähän. Luin jostain lehtihaastattelun jossa oli haastateltu Juhaa ja hän sanoi,  ettei lähde enää tosi tv- ohjelmiin mukaan. Onhan se voinut olla tosi rankkaa.





Nyt voisin kuitenkin lausua oman mielipiteeni Juha Tapion Lapislatsulia levystä.
Ensimmäisenä levyn avausraita paremmat päivät joka tuo mieleen  Bruce Springsteenin koska pomo on levyttänyt kappaleen Better Days. Juha Tapio on niin usein yhdistetty iskelmään vaikka tämä ei sitä itse haluaisikaan. Mutta tällä uudella levyllä kuulemmekin rokkaavaa Juha Tapiota. Heti levyn ensimmäisellä kappaleella Paremmat päivät, joka on piristävä jäa täydellinen levyn avaus mielenkiintoinen teksti, jonka voi toki ymmärtää eri tavoin tästä kuitenkin jää hyvä fiilis jokaisen kuuntelukerran jälkeen ja sen päälimmäinen ajatus on se, että nyt on uusi aika ja paremmat päivät. Toinen kappale levyllä on hyvätuulinen  biisi Aito rakkaus, joka alkaa sanoilla "Räystäät niinku pommit roiskuu kaatamalla". Biisin ideahan on siinä, että vaikka sinulla menisi todella huonosti ja olet yksin voisivat asiat olla paljon huonomminkin, että tuulee se kaunis päivä ja tieltä murheet väistyvät pitäen yllä toiveikkuutta että jonainpäivänä. Biisi räjähtää viimeistään siinä, kun tullaan kertosäkeeseen, joka lähtee "Aito rakkaus yllättää sut vielä kerran vähintäänkin kerran ja valo sydämet Aito rakkaus yllättää sut vielä kerran vähintäänkin kerran jos kiellä sitä et mä lupaan sulle sen." Tässä biisissä on selkeät a- osa ja b- osa mutta biisin keskellä on outo ja melenkiintoinen sekä hauska c -osa joka a- ja b -osat toisistaan keskellä tekstiä. Tämän niin sanotun väliosan jälkeen tulee kertosäettä kappaleen loppuun asti. Kokonaisuutena hyvin energinen ja voimakas biisi sekä onnistunut teksti minun mielestä yksi levyn parhaimpia vaikka eipä tällä levyllä taida huonoja tekstejä ollakaan. Kappale loppuu lauseessa "Mä lupaan sulle sen valo täyttää sydämen." Jäikö lupaus täyttämättä?

Kappale Meidän talomme on rakkauslaulu. Sitä lähestyvä näkökulma laulussa on mielestäni erikoinen, sen pääajatus on siinä, että vaikka tulisi mitä tahansa niin joka tapauksessa. Hyvin tarttuva melodia kertosäe jää helposti soimaan päähän ja jälleen   kerran loistava teksti, joka kertoo elämästä. Suora lainaus tekstistä "Meidän talomme ei kaadu eikä horju vaikka tulva nousee viima lyö se saa vasten pakkasöitä meitä puolustaa se ei kaadu eikä horju vaikka aika värit syö ja himmentää paikoilleen se jää." Sitten on TSNEH eli  (tykkään susta niin että halkeen) joka oli ensimmäinen singlelohkaisu syksyllä tältä levyltä. Tämä kappale edustaaa rokimpaa Juha Tapiota Paremmat päivät ja Lapislatsulia kappaleiden lisäksi. Selkeä tarina nuorten rakastumisesta "Tykkään susta niin että halkeen." Ensimmäisillä kuuntelukerroilla se kuulosti hyvältä mutta liika soitto tekee mistä tahansa kappalesta tylsän ja se menettää hohtonsa. Laulun tarina jatkuu kun jälkeen vuosikymmenten joku muistelee ja miettii mitäpä jos. Lopussa tullaan siihen kun todetaan että jossain on aina puisto ja penkki, tyttö ja poika ja hiljaisuus. Sitten loppu renkutetaan "tykkään susta niin että halkeen." Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä sanon sanani vielä kappaleesta Lapislatsulia, jossa muuten on rokcabilly vivahteita.  Kappaleessa Anssi -niminen mieshenkilö tekee loton lippakioskilla ja sitten seitsemän oikein kantaa taskussa tietämättään - aika mielenkiitoinen valinta tekstin aiheeksi. Nerokas kertosäe "Elämä on kaapattu lento lähtöportti kakskytkuus hopeakylkinen kyrmyniska joka melkein tarttu koukkuun miehen mentävä matka-arkku täynnä roinaa joutavaa seassa onnenlantteja ja lapislatsulia." Sitten lotonretale jää taksin penkille lapislatsuliahan on biisi pelkkää timanttia. Levyn kaikki kappaleet on säveltänyt ja sanoittanut JuhaTapio. Levyn on tuottanut Pekka Ruuska.

Juha Tapio : Kaksi puuta

Juha Tapio : Paremmat päivät

Juha Tapio : Aito rakkaus

Juha Tapio : Meidän talomme

Juha Tapio : Lapislatsulia

Jukka Poika : Mitä silmät ei nää

Juha Tapion tekstit yleensä käsittelevät  tarinoita arjesta ja ne kertovat elämästä . Tänä vuonna Vain elämää - sarjassa Juha Tapion päivänä muut tähdet esittivät Juhan tunnetuksi tekemiä kappaleita heidän omina versioinaan. Paras näistä esityksistä oli Jukka Pojan reggaepainotteinen  "Mitä silmät ei nää", tämä kappale oli Juha Tapion hitti vuonna 2003. Kirjoitan "Vain elämää"-materiaalista ja artisteista tuonnempana. Olin katsomassa vähän aikaa sitten  Juha Tapion ilmaiskeikkaa Kuopion Matkuksessa, oli hienoa nähdä  taiteilija livenä. Keikalla Juha veti tunnetuimmat hitit Kaksi puuta, Mitä silmät ei nää ja Sitkeä sydän. Keikalla porukkaa oli paljon. Juha Tapion Lapislatsulia  on mielestäni yksi parhaimpia kotimaisia levyjä vuonna 2013. Luulenkin, että Emma Gaalan palkinnnot jaetaan suurimmaksi osaksi miesartistien kesken. Miettikää vaikka sellaisia nimiä, kuten J. Karjalainen, Anssi Kela ja Ismo Alanko, nämä artistit saavat varmasti paljon huomiota osakseen. Olihan esimerkiksi J. Karjalaisen ET OLE YKSIN levy vuoden odotetuin kotimainen rockalbumi. Juha Tapio on suoraa jatkumoa Hectorin ja Juicen kaltaisten sanataitureiden jatkoksi. Juha Tapiota voi verrata myös Zen Cafen Samuli Putroon, he ovat hyvin samanlaisia tekstintekijöitä.
                             
                                  -Jones-



lauantai 23. marraskuuta 2013

Juice Leskinen & Coitus int (1973)

                                                                               

Juice leskisen  ensialbumi Juice Leskinen & Coitus int  julkaistiin  marraskuussa 1973. Levyn julkaisusta on siis kulunut tarkalleen 40 vuotta.  Se ansaitseekin paikan parhaiden suomirock albumien joukossa.  Tämän debyytin jälkeen Leskinen julkaisi säännöllisin väliajon erilaisilla kokoonpanoilla levyjä aina vuoteen 2002 jolloin julkaistiin hänen viimeiseksi jäänyt studio albumi (vaiti aivan hiljaa.) Kaiken kaikkiaan Leskinen  julkaisi peräti 27 studio albumia. Love records levymerkille levyttänyt Juice Leskinen & Coitus int oli siihen aikaan levy-yhtiön tuotantopäällikkönä toimineen Atte Blomin kiinnityksiä. Love recordsin tuotanto on hyvin edustettuna nykyäänkin levykauppojen hyllyillä muun muassa uusinta julkaisujen vinyylin ja cd-levyn muodossa. On hienoa että näitä niin sanottuja  klassikkolevyjä ylipäänsä julkaistaan silloin tällöin uudestaan. Ymmärtääkseni loven-nimet ovat aika kysyttyä tavaraa maamme levykaupoissa. Eikä ihme onhan Juicen lisäksi samaisen yhtiön kautta albuminsa julkaisseita artisteja sekä bändejä pitkälista esimerkiksi Tuomari Nurmio, Pepe Wilberg, Maarit sekä Muska. Kovia nimiä ja klassikko levyjä siis. Varsinkin loven 70- luvun tuotoksia arvostan suuresti ja siihen aikaan tehtyä musiikkia yleensäkin. Noista edellä mainituista artisteista ja heidän levyistä kirjoitan myöhemmin.



Vuonna 1972 perustetun yhtyeen tunnetuimpaan kokoonpanoon kuuluivat Juice Leskinen, Mikko Alatalo, Harri Rinne, Max Möller ja Mäns Groundstroem. Juice oli Coitus int albumin julkaisun aikoihin 23-vuotias. Keväällä 1974 ilmestyi ensimmäinen single Marilyn / Einarin polkupyörä josta tuli hitti ja viimeistään Juice Leskisen ja Coitus int yhtyeen toinen ja samalla viimeinen albumi Per, Vers Runoilija josta tuli menestys ja jossa Juho Juntusen piirtämä sarjakuvakansi.  Molemmat pitkäsoitot ovat myyneet kultalevyyn oikeuttavan määrän 10 000 kappaletta. Käytännössä tämä kokoonpano jäi  hyvin lyhytikäiseksi ja suuresta suosiostaan huolimatta bändi lopetti Kuusrockin keikan jälkeen heinäkuussa 1975.



Mutta tarkastellaanpa hieman nyt hieman tämän levyn kappaleita, käyn muutamia läpi. Aloitetaan avausrtaidasta joka on perus Suomi rockia  parhaimmillaan josta käy ilmi rock ja sen rajaton riemu eli tietysti Heinolassa jyrää en todellakaan tiedä mistä biisin nimi on peräisin sillä ei liene merkitystä mutta olisihan kiva tietää miksi juuri heinola? Joka tapauksessa tämä biisi ja teksti ja se mitä on tallentunut kahteen minuuttiin ja kahteentoista sekuntiin on kokonaisuutena mieletön. Sen nokkelat ja  kieliposkessa kirjoitetut sanat hakevat kyllä vertaistaan. Otetaan nyt vaikka "On levyt puhki soineet ja seuraa asiaa kun jukeboxin raunioista nousee Jimi Hendrix ja kysyy pistorasiaan ..." Tässä vasta varsinaista sanataiturointia. Entäpä sitten levyn kolmasraita Hengitä sisko jossa Alatalon laulu on hyvin intensiivistä tässä biisissä sävel ja sanat alatalo rinne tuotantoa, huumori osastoa mutta silti tai juuri siitä syystä se on levyn parhaimmistoa minun mielestä. Koko levyn ehkä miellyttävin kappale on Zeppeliini jonka unenomainen tunnelma jota kappaleen vaimeat urut ja kitaran soundi vain tehostavat. Tässäkin upea teksti " Zeppeliini on valmiina lähtöön tule  mukaan tule mukaan." Meinasin jo melkein unohtaa viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisempänä biisi jonka  on sanottu olevan Juicen parhaimpia itse olen vähän eri mieltä minun mielestä parhaita ovat Risainen elämä ja Tampereen aamu sekä Viimeyönä ennen kahta. Mutta on marilyn ihan hyvä biisi.                           Juice on itse sanonut että albumin sisältönä oli " siihen asti tehty rock- musiikki suomen kielellä "
                                               

Juice Leskinen & Coitus int : Marilyn

Juice Leskinen & Coitus int : Hengitä sisko

Juice Leskinen & Coitus int : Zeppeliini

Juice Leskinen & Coitus int : Heinolassa jyrää

Alunperin levy julkaistiin silloin 70- luvulla vinyyli formaatissa ensimmäistä CD- versiota levystä saatiin odottaa vuoteen 1989,  remasteroitu versio tuli vuonna 2003, mukana yhtyeen ensimmäinen single bonusraitoina ja viime perjantaina ilmestyi uudelleen remasteroitu versio näin albumin 40 vuotis- juhlan kunniaksi. Juice Leskinen esitti 347 kappaletta, sävelsi 365 laulua ja sanoitti 554.
Ne tuottavat yhä tekiänoikeustuloja 150 000 - 200 000 euroa vuodessa. Leskisen kuolemasta tulee tällä viikolla  kuluneeksi 7 vuotta.   Juice oli nero.            -jones-

Mtv3 : Juice Leskisen viimeinen haastattelu




                                     

lauantai 16. marraskuuta 2013

Mietteitä musiikista



Mihin suuntaan on musiikki menossa? Omasta mielestäni 2010-luvun musiikki on hienoa musaa ja paljon uusia tulokkaita joita arvostan. Tuntuu kuitenkin siltä että nykyään suurin osa musiikista on enemmän tai vähemmän "tusinatavaraa" toki joskus harvoin nykyäänkin tulee oikeita mestariteoksia, mahtavia levyjä. Viime aikoina hyviä esimerkkejä tästä ovat olleet mm.  J.Karjalaisen Et ole yksin (2013) jota kutsuttakoon klassikoksi jo nyt ja Jenni Vartiaisen Seili (2010) jota on  virallisten tilastojen mukaan myyty huikeat 147 000  kappaletta ja näin ollen se on  30. Suomen kaikkien aikojen myydyimpien albumien listalla. Olen myös pannut merkille että musiikki on muuttumassa jonkinlaiseksi taustahälyksi se on hyvin valitettavaa, mutta näin on. Tähän törmää muun muassa vaatekaupoissa ja tavarataloissa, ettei kuule edes omia ajatuksia saati tajua sitä, mikä biisi siellä soi.


Olen jostain lukenut että kun perinteisen cd-levyn myyntiluvut ovat laskeneet esimerkiksi kymmenen vuoden takaisesta huomattavasti joten on todennäköistä, että kymmenen vuotta tästä eteenpäin cd-levyn myynti ja valmistus vähenee merkittävästi tai loppuu kokonaan. Pitäisikö tästä huolestua, kyllä pitäisi ja toisaalta ei. Tähän pisteeseen on tultu kun suoratoistopalvelut kuten Spotify ovat omalta osaltaan vähentäneet levymyyntiä jonkun verran. Spotifyssa on tietysti hyvät ja huonot puolet kuten kaikessa yleensä. Hyviä puolia ovat musiikin rajaton kuuntelu pelkällä kuukausimaksulla, joka on kympin kuussa, näin siis ei kaikkia levyjä tarvitse aina itselleen ostaa. Silti suosin enemmän perinteistä konkreettista levyä. Tämä siksi, että se on ihan eri asia tihrustaa pientä kuvaketta älypuhelimen näytöltä kuin fyysisesti koskea ja selata sekä ihailla kansitaidetta.


Toisin on vinyyli-levyjen tilanne, jota voisi kuvata yhdelläkin sanalla erinomainen mutta se ei taida tässä tapauksessa riittää. Vinyylilevyjen kulta-aika alkoi osoittaa hiipumisen merkkejä 1980-luvun lopulla CD-levyjen yleistyttyä markkinoilla. Viime vuosina vinyylit ovat tulleet taas muotiin. Viime vuonna tammi- maaliskuussa levyjä myytiin 9506, kun puolestaan tänä vuonna vastaava luku oli 15944. Näin ollen levy-myynti kasvoi 40%. On mielenkiintoista, että tammi-maaliskuussa 2013 cd-levyjen myynti laski 41 %. Cd-levyjen myynti on tällä hetkellä syöksykierteessä. Vinyylilevyjen myynti oli huipussaan vuonna 1992 ( 5,4 milj. €) verrattuna vuoteen 2012 (0,6 milj. €). Ihmiset käyttivät saman määrän rahaa äänitteiden ostamiseen vuosina 1992 ja 2012. Omasta mielestäni musiikissa tärkeintä on kuitenkin ei niinkään raha vaan se, että istuu kuuntelemaan levyn loppuun tekemättä mitään muuta. Tärkeintä on keskittyä olennaiseen.  Vinyylilevyissä on parasta sen pehmeä soundi verrattuna cd-levyn äänen laatuun ja sen analogisuus.  Ja se, että laitat konkreettisesti levyn soimaan ja napsautat neulan levyn raidalle ja levy lähtee pyörimään. Ostan cd- ja vinyylievyjä kuitenkin säännöllisin väliajoin. Olen viime aikoina keskittynyt enemmän vinyyleihin. Olen seurannut tulevia julkaisuja hyvinkin ahkerasti. Nykyään netistä löytää  kaiken tiedon. Ja suomalainen levykauppakulttuuri on tulut minulle hyvin tutuksi. On hienoa, että sitä Suomessa on, kuten levykauppa ÄX ja Epe´s.

Voimme todeta, että musiikki ei häviä, se vain muuttaa muotoaan.  Kaikki musiikkimediat on käytännössä jo keksitty, mitä voisi enää tulla. Se jää nähtäväksi. Luulen kuitenkin, että musiikin kulutus siirtyy enemmän nettiin. Ja levyjäkin  ostetaan enemmän sähköisesti tiedostona esim. AppStoresta.  Ostan fyysisen levyn niin kauan kuin se on mahdolllista.        -jones-


Lähteet : suomen musiikkituottajien viralliset tilastot.