Musikaalia ja kadonneita levyjä

Tein äskettäin matkan etelään Kanarian saarille päivien ja loman ajankuluksi pienenen pohdiskelun jälkeen alkoi kirjoittaminen sujua ja pari kappaletta biisejäkin syntyi. Verrattuna suomen tämän hetkiseen säätilaan kyllä Lanzaroten trooppisen kuuman kosteaa tihkuva ilmasto jota se oli päivästä toiseen aina koti olot voittaa. Suomeen tänne kylmään pohjolaan palatessa olikin karu totuus 30 asteen lämpötilaero.

Mutta mennäänpä asiaan. Puerto de carmenissa kyllä laitoin parikin asiaa merkille ensiksikin levykauppoja ei näkynyt mailla ei halmeilla muutenkin musiikkikulttuuri, levy myynti ja musiikki- teollisuus taitavat olla hieman eri luokkaa Suomeen verrattuna ymmärsin myös että Suomessa on rikastuttava musiikki kulttuuri levyjä julkaistaan viikoittain joskus jopa kymmeniä ja sitten on levykauppa kulttuuri joka taas on kokonaan oma lukunsa. Aikani etsiskeltyäni bongasin rantatien kojujen, super markettien ja pikkukauppojen seasta tai keskeltä SONY:n liikkeen. Sieltä löysin sen etsin ja kun kysyin Do you have music cd ? Kauppias vastasi yes  katsoi minua ja avasi matalan pöytätason alalaatikon ja hermostuneen hikisillä ja ehkä osittain vapisevalla otteella nosti tusinan CD-levyjä pöydälle. Katselin hämmästyneenä että tässäkö kaikki? jonka jälkeen mietin ostaako yksi, kaksi vai useampi päätin että kaksi saisi riittää. Seuraavaksi kysyimme suostuisiko tämä myymään nämä levyt kympin kappale hintaan no ei suostunut änkytti vain että This is not copy.. .

Lopulta saimme hinnasta sovittua ja lopputulos oli kaksi kappaletta levyjä 15 euroa. Ostin siis kaksi levyä. Joista toinen edustaa perinteistä akustista kitara musiikkia. Ainakin mikäli uskomme levyn kansisa komeilevaa akustista kitaraa. A Ritmo de GUITARRA ESPANOLA (1997) Instrumentaali musiikkia. Toinen levy on Original REGGAE (1998) Nimestä päätellen sitä itseään eli reggae musiikkia.

Päivät kuluivat rennosti laiskotellen aurinkotuoleissa ja nauttien kylmiä juomia kuten coktaileja sekä Coca colaa. Päivät tuntuivat joskus jopa paahtavan kuumilta niin trooppisissa lämpötiloissa välillä jäin miettimään oliko tämä musiikki, joka altailla soi joku itseääntoistava soundrakc vai pelkkä NOW HITS! tyyppinen kokoelma levy tai ehkä nykyään kaikkien käyttämä spotify. En tiedä. Kuitenkin tuntui siltä kuin se olisi soittolista joka vain pyörii ympäri. Magarenahan siellä soi eniten toki samat vanhat Tina Turnerista Rihannaan ja Suomessa sanottaisiin että Jenni vartiaisesta Sanniin. Toinen mahdollisuus ostaa levyjä tarjoutui kävellessäni Arrecifen kävelykatuja kun eteeni sattui PHILIPS:in hääppöinen pikkuliike jossa katselin kuin etsisin pientäkin toivon pilkahdusta. Lopulta se löytyi kuin ihme edessäni oli about 5 cd-levyä.  Katsoessani hintaa totesin vain että "En voi ostaa koska rahat loppu". Hinta olisi ollut 8 euroa kappale.

Hotellilla oli jos jonkinlaisia virikkeitä joista hotellin aulabaarissa olevalla lavalla järjestettiin hotellin  asiakkaille ohjelmaa milloin mitäkin ohjelmassa sattui olemaan. Ensin oli aina lapsille suunnattu Mini Disco jossa lapset huusivat "Musica DJ" ja alkoi hirveä huuto ja musiikki kaikumaan pitkin hotellin käytäviä kuuluen aina ylinpään kerrokseen asti. (ja nyt en tarkoita sitä kerrosta.. .) Loputtomalta tuntunut Aviciin Wake me up soi jatkuvasti. Illan pääshow alkoi puoli kymmenen aikoihin sitä kannattikin odottaa sillä yhtenä iltana lavalle kutsuttiin muuan (ei sentään muuan mies.) vaan cover bändi "BEATLES" jota olikin mainostettu hotellin kovaäänisistä koko illan. Liekkö ollut joku paikallinen. Parhaiten soitti ja lauloi John Lennonin näköinen hippi. Hard days night eli suomeksi kovanpäivän ilta soi kivasti. Hyvät stemmat oli.  Olen kuitenkin kuullut paljon piitles kovereita suomalaisia sekä ulkomaisia. Suomalaiset cover-versiothan ovat usein sitä että Jukka Virtanen  kirjoittaa sanat jolloin laulun sanoma muuttuu merkittävästi koska se ei ole suora käännös englannista suomeen. Hyviä esimerkkejä ovat Speden ja Simon Keltainen jäänsärkiä ja Vesa-Matti Loirin Paulin taikakaulin mutta ei siitä sen enempää. Pääpoittini on siis se, että coverbändiksi se soitti hyvin. Toisena iltana taas oli Grease musikaali ja sitten toisena Broadway. Siinä pisti miettimään eräs aika hauska yksityiskohta sillä ensinnäkin kaikki iltojen esiintyjät olivat hotellin henkilökuntaa paitsi yksi Taikuri "luttinen". Toiseksi kun mies alkoi laulaa tehden komiikkaa äänellä. Aluksi mietin olisiko mikseriä käytetty liikaa tai jotain. Sitten huomasin ettei tämän kaulasuonet pullistuneet tai kitapurjeet heiluneet. Lopulta tajusin että tämähän on Play back eli laulu tuli nauhalta ja se joka siellä oikeasti lauloi oli Fredy Mercury. Taustalla soi We are champions. Tajutessani tämän oli naurussa pitelemistä. Kaikin puolin rentouttava lomamatka etelän lämpöön Lanzarotelle.            - Ennenkaikkea se oli irtiotto arjesta-      Jones.

                                Vettä oli rannankantamattomiin.