torstai 2. kesäkuuta 2016

Bob Dylan - 75-vuotta!



Tällä viikolla olen kuunnellut Dylanin tuotantoa enemmän kuin pitkiin aikoihin ja syykin on erittäin hyvä. Bob-setä vietti tiistaina 24.5. syntymäpäiviään. Muustakin syystä Dylanilla on tänä vuonna juhlittavaa kun Blonde on Blonde- albumin julkaisusta tulee kuluneeksi 50- vuotta. Se on yksi Dylanin suurista menestyksistä ja suuri rockin klassikkoalbumi tänä päivänä. Levyltä löytyvät mm. klassikkokappaleet I want you ja Just like a woman.
On mahdotonta muistaa missä kuulin ensimmäisen kerran Dylania, mutta ensimmäisen kerran livenä kuulin mestaria Pori jazzeilla 2014 heinäkuussa. Todennäköisesti se oli myös viimeinen kerta, vaikka mistäpä sitä tietää. Toivossa on hyvä elää. Kirjoitin jutun Porin jazzeista 2014 tähän blogiin.


Kun ostin ensimmäisen Dylanin levyn vuonna 2013, viinyylilevyn Highway 61 revisited, siitä tuli yksi tärkeimmistä vinyylilevyistä joita minulla on. Levyn avausraita, klassikkobiisi Like a rolling stone oli minulle tuttu kappale jo ennestään ja siksi ostin tämän levyn. Levyllä on toki paljon muitakin hyviä kappaleita, joista monet ovat hyvinkin pitkiä Dylanin tyyliin.
Dylanin omalaatuinen soundi ja persoonallisuus erottuivat edukseen menneinä vuosikymmeninä. On helppo tunnistaa Dylanin biisit ja soundi koska ei kukaan muu voi tehdä sellaista.



Kun David Bowie on minun mielestäni suurin kaikista pop-tähdistä niin Dylan ei ole kovin kaukana siitä. Jos luettelisin omia suosikkeja niin lista olisi ainakin pitkä, sanon nyt vaan että Bowie on suurin ja Dylan hänen jälkeensä kolmantena on John Lennon, joka kuoli vuonna 1980.
Mutta asiaan: minun omat suosikkialbumit Bob Dylanin tuotannosta ovat:

The Freewheeling´Bob Dylan, 1963
Highway 61 Revisited, 1965
Nashville Skyline, 1969
Blood on the Tracks, 1975
Desire, 1976

Asiahan on kuitenkin niin että joku toinen päivä suosikkini voi olla tuo ja toinen päivä ihan eri.
Arvostan sitä että Bob jaksaa vielä levyttää, laulaa ja kiertää keikoilla ja itse asiassa hyvä niin. Toivon Dylanille pitkää ikää ja menestystä vielä uralla. Ja eihän tuo uusin Fallen Angels- levykään huonosti ole menestynyt. Levy joka julkaistiin 20.5.2016.
Taidanpa ottaa kuunteluun taas lisää Dylanin tuotantoa. On se niin hienoa! Paljon onnea Bob-setä, 75-vuotta!


      -JONES-


perjantai 20. toukokuuta 2016

R.I.P. - Lasse Mårtenson 1934 - 2016




Ja kuten otsikko kertookin Lasse Mårtenson on kuollut.
Mårtenson oli pitkän linjan muusikko ja hieno laulaja, mutta ennen kaikkea loistava säveltäjä.
Nyt on taas yksi suuri taiteilija joukostamme pois. Hän siirtyi ajasta ikuisuuteen. Viikko sitten lauantaina 14.5. saimme tämän suru-uutisen tietoomme. Lähiomaisten lisäksi myös musiikin ystävät, suomalaisen iskelmän suurkuluttajat ottivat asian kovin raskaasti ja sosiaalinen media täyttyi suruviesteistä. Lueskelin itse sosiaalista mediaa viime lauantaina ja silmiini osui linkki Lasse Mårtensonin Laiskotellen -kappale. Ajattelin että ihmiset halusivat fiilistellä Euroviisuja. Hetken luin uutisia ja sitten näin otsikon "Lepää rauhassa, Lasse Mårtenson." Hetkeen en ajatellut mitään. Sitten luin otsikon pari kertaa uudestaan ja meni kylmät väreet. Ajattelin että pakko sen on olla totta.
Lauantai-ilta menikin sitten synkissä fiiliksissä. Olin ajatellut että vietän mukavan illan Euroviisuja katsellen, mutta suunnitelmat muuttuivat. En pystynyt tekemään mitään muuta kuin kuuntelemaan Myrskyluodon Maijaa uudelleen ja uudelleen.


Sain tänä vuonna Tampereelta käsiini Mårtensonin "Yö meren rannalla"- viinyylilevyn, joka sisältää instrumentaaliversioita Lassen säveltämistä kappaleista. Levyllä ei ole mukana Myrskyluodon Maijaa, mutta monia muita hyviä kappaleita. En voi tarpeeksi kiittää mestaria tekemästään musiikista. Se on tuonut itselleni niin paljon iloa. Sellaiset kappaleet kuten "Laiskotellen", "Kaikki paitsi purjehdus on turhaa" ja "Kaikessa soi blues" ovat minulla tärkeitä lauluja niin kuin varmasti monille muillekin. Mårtensonin lauluissa oli sellaista jotain mitä en pysty selittämään. Ne oli niin positiivisia ja monissa oli jazzin rytmiikkaa ja monilla levyillä Lasse soitti itse pianoa tai urkuja. Ja hän oli kerta kaikkiaan loistava pianisti. Arvostan sitä kuinka vanhaksi Lasse sai elää!


Ei ole kuin yksi Lasse Mårtenson ja kaikki paitsi purjehdus, myös vertailu on turhaa.
Mestari oli kuollessaan 81-vuotias. Purjehdus merellä, se ei ole päättynyt kun päässäni soi "Toiset Meistä" -kappaleen kertosäe.

   -Jones-

    Lasse Mårtensonin tuotanto kuunteluun TÄSTÄ (SPOTIFY)

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Levykauppa ÄX - 18 Vuotta!



Lauantaina 30.1.2016 Kuopiossa juhlittiin Levykauppa ÄX:n uuden myymälän avajaisia.
Siellä oli paikalla kaupan perustaja, toimitusjohtaja Jyri Lipponen joka piti kaupalla pienen puheen.
Lipponen kiitti mm. Kuopion ÄX:n työntekijöitä ja kertoi lyhyesti levykaupan historiasta.
Avajaispäivänä asiakkaita riitti kiitettävästi ja tupa oli täysi. Kaupalla tarjottiin pullakahvit ja taustalla soi musiikkia. Olin paikalla ja ostin pari vinyylilevyä. Avajaispäivän artistivieraana oli kansan rakastama Juha Tapio. Hän soitti parin biisin akustisen keikan.
Levykauppa ÄX on nyt täysi-ikäinen. Päivälleen 18-vuotta sitten 30.1.1998 avattiin Kuopiossa ensimmäinen Levykauppa ÄX. nykyään tätä on yhdeksän myymälää ympäri suomen.
Kauppa Kuopiossa on muuttanut uuteen osoitteeseen Tulliportin katu 36.
Pääasia, että toiminta jatkuu yhäkin. Eläköön levykaupat ja vinyylilevyt!



perjantai 29. tammikuuta 2016

Vuoden 2015 parhaat kotimaiset levyt TOP 6!



Listasin omasta mielestäni viime vuoden parhaat kotimaiset levyt.



1. CMX - Mesmeria 

CMX on minun suosikkibändi suomalaisen raskaamman rockin bändeistä.
Mielestäni albumi on alusta loppuun kiinnostava ja se on ehjä ja raikas kokonaisuus.
Levy on täynnä mielenkiintoisia tarinoita A.W.Yrjänän tyyliin. Kappaleet ovat monella tapaa tulkittavissa. Itseltäni tämä löytyy tottakai kokoelmastani. Se on paras ja itselleni tärkein levy vuodelta 2015. Levyn on tuottanut Arto Tuunela ja julkaisusta vastaa levy-yhtiö Ratas Music Group.
Jos löydät tämän levyn vinyylipainoksen niin siinä levyn kansitaide erottuu edukseen.


2. Tiisu - Elämän koulu

Tiisu, tämä suomalaisen rockin tulevaisuuden toivo on julkaissut debyyttialbuminsa jonka julkaisua varmasti monet odottivat. Niin minäkin. Levystä julkaistiin jo aiemmin tässäkin blogissa esitellyt biisit. Ne toimivat hyvin singlejulkaisuina. Mielestäni levyn nerous ja sen sisältörikkaus ovat kuitenkin paljon muutakin kuin nämä singlet. Joissain tapauksissa liika radiosoitto on jopa syönyt biisin loistoa. Olin Tiisun keikalla ja silloin tajusin miten hyvin nämä levyn biisit toimivat livenä.

3. Pariisin kevät - Musta laatikko

Pariisin kevään uusin albumi on nerokas ja moniselitteinen. Arto Tuunela on taas loihtinut hienoja tekstejä kynästä. Levy on muutakin kuin sen singlejulkaisut Haamupuhelu ja Outoja Aikeita. Tällä albumilla ei ole yhtään huonoa biisiä. Tämä on kokonaisuutena Pariisin Kevään tähänastisen tuotannon paras pitkäsoitto.

4. J.Karjalainen - Sinulle Sofia

Karjalainen is back! Kauan odotettu uusi albumi ei petä. Viimeksi oli mennyt mies ja Markku. Nyt on henkilökohtaisempaa materiaalia, hienoja tarinoita. Levyllä soittaa sama bändi kuin edellisellä "Et ole yksin" -albumilla. Bändi soittaa hyvin yhteen ja tätä pääsee todistamaan hyvin keikoilla. Se on yksinkertaisesti levy jolla soitetaan hyvää rock-musiikkia. Siinä on jotain sellaista fiilistä mitä ei voi selittää.


5. Jukka Poika - Elämäntyyli

Täyspitkä albumi Jukka Pojalta pitkästä aikaa. Uutta levyä saatiin odottaa kauan kunnes odotus  lopulta palkittiin. Levyllä on perinteistä Jukan suomi-reggaeta mutta myös konemusiikkia jota ei häneltä ole totuttu kuulemaan. Tämä ei ole paras mutta hyvä Jukka Pojan albumi ja kelpuutan sen omaan levyhyllyyni. Reggae, ok!


6. Eero Raittinen - Live at Suisto

Eero Raittinen, tämä suomirockin konkari on tehnyt väkevän paluun juurimusiikin pariin. Tämä platta on liveäänitys Hämeenlinnan Suistoklubilta ja Eeron taustalla soittaa The White Knuckles Trio.
Heti ensimmäisestä tahdista yhtyeen groove tempaa mukaansa ja saa hyvälle mielelle. Levy kuulostaa siltä kuin se olisi suoraan Amerikasta. Raittinen on hyvin uskottava ja rosoisella soundillaan viimeistelee levystä täydellisen kokonaisuuden.  Ei heti tule mieleen että äänessä on Eero Raittinen. Jos en näkisi levyn kantta voisin luulla tätä ulkomaalaiseksi esitykseksi. Koko bändi soittaa hyvin yhteen ja soittamisen ilo välittyy kuulijalle.

                                                                           
Vuosi 2015 oli täynnä hienoja julkaisuja, keikkoja ja tapahtumia. Minä ostin vuonna 2015 enemmän vinyylejä kuin koskaan aikaisemmin. Se on rahan menoa, mutta teen sen rakkaudesta musiikkiin. Toivon että vuosi 2016 tulee olemaan vähintäänkin mielenkiintoinen musiikkijulkaisujen suhteen. Onhan jo alkuvuodesta tavattu useita hyviä ja vähemmän hyviä levyjä. Tänä vuonna on luvassa paljon hienoja juttuja. Esimerkiksi legendaarinen levy-yhtiö Love Records viettää syksyllä 50-vuotissynttäreitään ja sen innoittamana on tehty elokuva Love Recordsista, sen tarinasta ja tekijöistä. Luvassa on myös paljon muita hienoja tapauksia mutta niistä lisää tuonnempana.


                                                         -Jones-








lauantai 16. tammikuuta 2016

R.I.P David Bowie 1947-2016

Legenda on poissa. Bowie oli yksi aikansa merkittävimpiä tekijöitä pop-kulttuurissa.
8. päivä tammikuuta eli aivan äskettäin Bowie täytti 69 vuotta ja kaksi päivää myöhemmin hän oli poissa. Surullista. Luin Facebookissa uutisia ja silmiin osui otsikko:"David Bowie on kuollut." Luin sen kolmeen kertaan ja minulla oli matala fiilis. Järkytyin tästä uutisesta ja mietin voiko tämä olla totta. Sitten katsoin illan uutiset televisiosta ja siellä oli myös juttu aiheesta. Silloin se oli pakko uskoa. Ei varmasti kukaan osannut odottaa tällaista vielä pitkään aikaan, emmehän tienneet että hän oli sairas. Havahduin siihen että näin suuri pop-ikoni on kuitenkin ihminen ja kuolevainen.

Bowien tuotannosta merkittävimmät albumit minulle ovat:

Hunky Dory (1971)
The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars (1972)
"Heroes" (1977)
Let's Dance (1983)
The Next Day (2013)

David Bowie julkaisi viimeisen albumin 2 päivää ennen kuolemaansa.
Albumi kantaa nimeä Blackstar. On kuin suuri pimeys olisi laskeutunut 10.1.2016.

Kiitos musiikistasi Bowie, sillä hyvällä musiikilla on aina paikka minun levyhyllyssäni.
Musiikki on parasta, ikuista ja kuolematonta.

                                                                             -Jones-



















sunnuntai 11. lokakuuta 2015

J.Karjalainen & Stindebinde





J.Karjalainen julkaisi uutta musaa tällä viikolla.
Mikä sitten on Stindebinde? - En tiedä, ainakaan vielä.
Ehkä biisiä pitää kuunnella uudelleen ja uudelleen! Uusi single kuulostaa hyvältä, se on selvä.
Sellaista positiivistä suomirokkia, sitä tarvitaan aina! Biisi kuulostaa myös hyvin tutulta, vaikka sitä en ole kuunnellutkaan monesti.
Ehkä siinä on se tuttu soundi, Jiin omaperäinen soundi.
Bändi soittaa hyvin yhteen ja soittaminen on varmasti ollut hauskaa!
Biisissä on jälleen hieno tarina, niinkuin yleensä Jukan teksteissä on.

Aika näyttää minkälaista menestystä tämä Stindebinde- single saa osakseen.
J.Karjalaisen uusi albumi on sekin pian totta, tämähän on vasta alkusoittoa!
Odottajia tällä uudelle levylle varmasti riittää ja odotus se palkitaan pian!

          -Jones-


Kuuntele Tästä Uusi Stindebinde-Single

tiistai 6. lokakuuta 2015

Pariisin Kevät ja uusin levy.






Tämän hetken suosikki levyni on ehdottomasti tuo Pariisin Kevään uusin albumi.
Pitkästä aikaa ostin uuden levyn pari viikkoa sitten levykaupasta.
En ollut lainkaan ostanut fyysisiä äänilevyjä pariin kuukauteen.
Ostin tämän levyn ja tietysti vinyyli formaatissa, kuinkas muuten! 
Ei yhtään harmita, että ostin juuri tämän ja jostain se ostaminen täytyy aloittaa.
On tietysti paljon levyjä, jotka haluan ostaa ja omistaa.


Pariisin Kevään uusi albumi on yksi parhaista julkaisuista tänä vuonna 2015.
Albumi on laadukas, raikas ja täynnä tarinoita, jotka ovat hienoja.
Sanoituksissa on kiehtovaa kerrontaa, myös kertosäkeet ovat neroutta.
Melodiat ovat tarttuvia ja pop- kappaleet jää päähän helposti soimaan.


Pariisin kevät on hieno suomalainen rock- bändi, loistaa myös keikoillaan.
Olen pari kertaa nähnyt tuon orkesterin keikan, voin sanoa ei huono ollenkaan.
Tuo albumi on alusta loppuun ihan timanttia, se on ehjä kokonaisuus.
Pariisin kevät on tehnyt uransa toistaiseksi parhaan levyn!



             --Jones--