Samuli Putro. Hänet nykyisin tietävät kaikki. Samuli Putro, se sama mies, joka vaikutti suomalaisessa rock-yhtyeessä Zen cafe vuosina 1992-2007. Muun muassa laulajan, kitaristin ja lauluntekijän roolissa. Zen cafe oli suosionsa huipulla vuosina 1997-2002. Samoihin aikoihin myös Ultra bra nautti suurta suosiota. Menestysalbumit Ua ua ja Helvetisti järkeä tekivät hyvin kauppansa ja keikkoja riitti. Ihmiset keikoilla lauloivat mukana Harria ja muita kappaleita. Zen cafen jäätyä määrittelemättömän pitkälle tauolle, Putro on osoittanut pystyvänsä menestymään myös soololevyillä. Kuten viimeisimmät Putron tuotokset Tavalliset hautajaiset ja uusi Taitekohdassa antavat ymmärtää. Tässä seuraavassa tarkastelen Taitekohdassa levyn sisältöä, levyä, jonka sain syntymäpäivälahjaksi.
Levyn aloittaa osuvasti kappale "Taitekohdassa", jossa Putro toteaa meidän olevan ihmisiä jokainen oman elämänsä Taitekohdassa. Kappaleen pianosoundista pidän kovasti, toimii hyvin. Tämä on vain mukavaa alkusoittoa kuuloelimille, sillä "kuka tahansa kelpaa" on kappale joka levyltä julkaistiin ensimmäisenä singlenä alkuvuodesta. Se ei kuitenkaan mielestäni saanut ansaitsemaansa huomiota ja soittoaikaa radiossa. Joka tapauksessa tässä on todella hyvä popkappale, joka lähtee heti alusta käyntiin varmalla rumpukompilla. Tässä vaiheessa ei oikeastaan tiedä, mitä odottaa. Pian tulevat mukaan kitara sekä Samuli Putron laulu. Luulenpa, että biisi kertoo ihmissuhteesta jonkinlaisessa Taitekohdassa. Ihan ensiksi tulee sellainen mielikuva kuin kävelisi kaupungin katuja pimeänä syysiltana tai ottaisi pitkiä askelia räntäsateessa marraskuussa. Siinä huutelee Putro, joka poimii vastarannalle ripustetun viirin ja kirjoittaa siihen säkeet "kuka tahansa kelpaa". Voisiko tämä laulu siis ehkä kertoa suhteen päättymisestä? Näin minä luulen. Mutta jos haluamme tietää sen oikean tarinan, pitäisi ehkä kysyä taiteilijalta itseltään. Jokainen voi itse miettiä, mistä on kyse ja pohtia, oikeaa vastausta tuskin on tai niitä kuuluisia vääriä vastauksia. Yhdestä asiasta voidaan kuitenkin olla varmoja, tässä ollaan Taitekohdassa. Kokonaisuutena "Kuka tahansa kelpaa" on onnistunut veto Putrolta. Hyvä, tykkään.
Samuli Putro : Kuka tahansa kelpaa (YouTube.)
Seuraavana levyllä kuullaan kappale "Milloin jätkät tulee", joka kertoo selkeästi enemmän tai vähemmän koulukiusaamisesta ja ennakkoluuloista. Se kertoo myös siitä, mitä sai tehdä ja mitä ei, kun kysytään "Milloin jätkät tulee? Tässä laulun kertojaminä muistelee vanhoja kouluaikoja verraten samalla myös nykyhetkeen. Hyvä biisi, mutta ei minun laadunmittareilla katsottuna ole aivan levyn huipputasoa. Tämän jälkeen on vuorossa "Kellot kappelin"-biisi, joka on loistavaa kahvinkeittomusaa vapaapäivänä, kun haluaa rentoutua. Rauhallinen melodia ja rumpukomppi sekä pianosoundi muodostavat hyvän pohjan, johon Samuli Putron kuiskaus on huutotyyppinen rauhallinen laulutapa todella toimii. Lopputuloksena on täydellinen kokonaisuus. Laulun paras lause on
" En nuori nytkään ole se ei liene salaisuus".
"Totutusta poiketen" on kappale niin sanottua Putrolta ominaista ja kerronnallista puhelaulua, mutta kuitenkin hyvän bändin säestyksellä. Totutusta poiketen on hyvin mielenkiintoinen viiden minuutin pläjäys, sillä Putro tarkastelee ihmisiä ja kohtaloita jännällä tavalla, ne sekoittuvat keskenään. Tottakai tämä biisi on täynnä hyviä havaintoja sekä pohdintoja. Tuntuu kuitenkin siltä, että tässä on kertoja minämuodossa koko ajan. Tämänkin biisin voi tietysti tulkita niin monella tavalla, mutta joka tapauksessa levyn parhaimmistoa ehdottomasti. Sitten on "Taximiesten unelmia" niminen kappale, joka on enemmän juuri puhelaulua ja taiteilijan tajunnanvirtaa. Aivan viime hetkellä puhelaulu kuitenkin muuttuu katkenneiksi kappaleiksi kitarasoolojen ja loppua enteilevän huippuvaiheen keskellä. Eli biisi kasvaa ja kasvaa, kunnes hiipuu loppuunsa. Tästä kappaleesta jäi kuitenkin parhaiten mieleen se, että käskettiin ajatella.
Viimeisenä kuulemme kappaleen "Älkää unohtako toisianne" muistuttaa siitä, miten tärkeitä läheiset ihmiset sekä ystävät ovat ja, että heitä ei saa unohtaa, jos he ovat oikeasti tärkeitä. Tässä on tavoitettu jotain tosi aitoa ja hienoa tunnelmaa. Tämä on todella kaunis balladi, tähän on hyvä lopettaa
Samuli Putron uusi Taitekohdassa levy on hyvä popalbumi tavallansa bändilevy. Ehdottomasti yksi alkuvuoden ja kevään odotetuimpia sekä parhaimpia levyjä, joita olen kuunnellut kuluvan kevään aikana. Yleensä Putron levyjä verrataan hänen ensimmäiseen soololevyyn "Elämä on juhla (2009) ja tottakai sehän sai kaikki mahdolliset palkinnnot seuraavana vuonna järjestetyssä Emma gaalassa. Muun muassa seuraavat Vuoden debyyttialbumi, kriitikoiden valinta sekä vuoden miessolisti. Eikä kyseisen Elämä on juhla albumin parhautta voi kiistäkään. Kyllä se on ykkönen. Taitekohdassa sijoittuu minun mittapuulla albumin Tavalliset hautajaiset jälkeen pronssiselle paikalle, mutta kuitenkin kolmen parhaan joukkoon. Yksi hauska juttu tästä levystä löytyy nimittäin kansikuva. Se on suuri kunnianosoitus Bob Dylanin The Freewheelin´ albumin kannelle, jossa Dylan on steppailemassa New Yorkin West Villagessa naisystävän seurassa. Hienoa ja liekö Putron suosikkilevyjä tämä Dylanin teos? Samuli Putro saa ammennettua aina vain lisää laulun aiheita arjesta ja todellisista asioista. Hänellä on myös kyky katsoa asioita toisen ihmisen silmin, joka on hienoa. Levy on kokonaisuutena mielenkiintoinen ja hyvä. Tuottajana tälläkin on Eppu Kosonen, niin monesta tuttu.
Mies ja kitara - kiitos Putro!
-Jones-
