Jarkko Martikainen on suurelle yleisölle ehkä hieman tuntematon. Hänet muistetaan parhaiten YUP-yhtyeen laulajana. Bändi on nykyisin telakalla. Martikainen on tehnyt työtä musiikin parissa myös levytuottajana. Nyt kuitenkin taiteilijan uuden soololevyn pariin.
Levy alkaa introlla, jossa kappaleista yhdistetty tunnus huipentuu siihen, että Jake Nyman esittelee Jaarkko Martikaisen. Tämä on alkusoittoa sillä levyn järjestyksessä ensimmäinen kappale "Pidän tästä paikasta" päräyttää todella ja se tuo heti ensi soinnusta lähtien hyvää oloa ja pelkästään positiivisia ajatuksia. Se on myös ensimmäinen single tältä Koirien taivas- levyltä. Kappaleen sanoitus ei avaudu ehkä heti ensimmäisellä kuuntelukerralla, mutta sen pääasiallinen viesti tulee kyllä harvinaisen selväksi. Viimeistään siinä vaiheessa, kun kertosäe alkaa soida voi helposti kuvitella kävelevänsä jossain etelän lomakohteessa, meren rannalla, siellä, missä on hienoa hiekkaa jalkojen alla, vettä silmän kantamattomiin ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Silloin nimenomaan tämä kappale soi musiikkisoittimen luureista ja voisi itsekin todeta, että "Pidän tästä paikasta". Kaikin puolin siis todella onnistunut biisi, melodia ja mikä parasta Martikaisen lauluäänessä on jotain todella upeaa. Ehdottomasti yksi minun suosikkikappaleista tällä levyllä. Erinomaista.
Jarkko Martikainen : Pidän tästä paikasta (Musiikkivideo, Youtube)
Järjestyksessään toinen kappale levyllä on "Kesäloma kellarissa", jossa kaikki alkaa siitä, kun koira karkasi auton alle. Minun käsittääkseni tässä laulussa on Jarkon omia kokemuksia. Oliko Martikaisen koira jäänyt auton alle ja oli kalliit hoidot, eikä siinä lähdetty lomailemaan maailmalle. Laulussahan sanotaan, että " ei me menty Kreikkaan". Ei koko biisi sentään ole pelkkää surua ja murhetta on myös niitä valonpilkahduksia. Kun kaikki palaset loksahtavat paikoilleen syntyy hyvä popkappale. Tarttuva melodia, hyvä teksti, jossa selkeä tarina ja loistava Martikaisen ääni tietysti. Ei siis ollenkaan huono kokonaisuus, tykkään.
Sitten on ei-toivotut laulut, joissa on ehkä hieman tekijäänsä. Minulle tulee ainakin sellainen fiilis, että tämä kertoo Martikaisesta itsestään. Koska häntä on arvosteltu siitä, että tekee lauluja synkistä ja surullisista aiheista, joskus jopa kuolemasta. Siitä tämä laulu kertoo, miten taiteilija ajautuu tekemään ei-toivotut laulut. Kertosäe on napakka ja sanat jäävät helposti soimaan päähän. Näin minulle kävi, että Martikaisen Jarkon uuden levyn laulut todella soivat päässäni ja osaan ne lähes tulkoon ulkoa jokaikisen kertosäkeestä nyt puhumattakaan. Tässä on hyvät sanat sekä sävel ja taustalla voi kuulla viulunsoiton välisoittoineen kaikkineen. Se kyllä sopii tähän biisiin. Tästä tulee vaan aivan loistava fiilis, mutta tietysti Martikaisen laulutyyli ja ääni täydentää tätä pakettia. Lopputuloksena ehjä kokonaisuus. Todella hyvä biisi!
Silvia puolestaan on biisi, joka kertoo tarhaikäisestä Silviasta, mutta toisaalta Ruotsin Silviasta ja sitten tässä taas jossain vaiheessa etsitään vanhempia, äitiä ja isää pienelle Silvialle. Olipa tämä tarina mikä tahansa, voi sen itse päättää ja ajatella, miten haluaa. Tässä on jätetty tulkinnan varaa. Voihan koko biisi olla täyttä taiteilijan tajunnan virtaa. Joten jos haluamme tietää, mistä tämä oikeasti kertoo, pitäisi varmaan kysyä itse herra Martikaiselta. Joka tapauksessa mielenkiintoinen teksti tässäkin.
Levyn parasta antia on sen monipuolisuus ja suurimmaksi osaksi positiivinen kokonaisuus. Kaikki tekstit ovat mielenkiintoisia. Olin vähän aikaa sitten Jarkon keikkaa katsomassa ja täytyy sanoa, että hyvin se vetää "Pidän tästä paikasta". Minä itse pidän tästä levystä, se onkin saanut soida viime aikoina levysoittimessa moneen kertaan ja, jos minulta kysytään, se on tämän kuukauden levy, ehdottomasti. Koirien taivas levyn on tuottanut Samae Koskinen. Suosittelen lämpimästi tätä levyä kaikille. Tällä levyllä ei ole yhtään niin sanottua täytebiisiä, kaikki ovat täysosumia.
Martikainen on tehnyt parhaan levynsä. Hyvä Jarkko!
-Jones-
